RECENT  SERIES  OF  EVENTS  IN  ITS ENTIRETY which started from Olavi Pärssinen´s review  in the Finnish Medical Journal (6/2009)

(This text is translated into English from the original Finnish exchange)

Finnish Medical Journal’s discussion policy: “Public discussion refers to open discussion about material appearing in this magazine. Its purpose is to give fresh feedback to the editors and to provide our readers with an opportunity for criticism. The letters will not be published elsewhere without the express consent of the writer. On behalf of the Finnish Medical Journal, the Editors-in chief and Managing Editor will reply to comments sent in as necessary.“

1)

This letter was originally sent in February 12th 2009, by three patients of mine – which I  have now read – to COMMENT on Olavi Pärssinen’s review “Pilaako lukeminen silmät?” (Will reading spoil your eyes?) (The Finnish Medical Journal 6/2009):

Ophthalmologist, DM Kaisu Viikari has been speaking for the prevention of myopia for more than thirty years.

As we have personal experiences of getting rid of the minus lenses, we have been actively following the progress of myopia prevention in the world at large.

We are thoroughly familiar with all of Viikari’s three works; for example, in her most recent book “jotta totuus ei unohtuisi” (2004, 2006) she refers to an article that appeared in Duodecim (2003;119:2475) “Likitaittoisuuden esto kanoilla ja ihmisillä” (Prevention of myopia in hens and humans).

In this article, Professors of Ophthalmology T. Tervo and L. Laatikainen from Helsinki state that slowing down of myopia development with plus lenses, which the article that they were discussing referred to (Invest Ophthalmol Vis Sci 2003:44:2818) was not a new idea. These are the very problems that Kaisu Viikari has been concerned about for more than three decades.

This is why we were surprised to find that among the 55 references of Olavi Pärssinen’s review that appeared in the Finnish Medical Journal 6/2009, (Pilaako lukeminen silmät?) he does not mention this Finnish article that essentially touches on the prevention of myopia.

It is difficult to think of a problem that would have such in-depth consequences for the wellbeing of mankind as increasing myopia – and in a wider sense, accommodation strain – in front of which, however, we do not need to throw our towel in and put our hands up.

Names withheld.

2)

The Finnish Medical Journal’s reply (6 March 2009):

Thank you for your comment.

I will pass it on to the writer of the article, Olavi Pärssinen.

We will not publish your comments in our Letters column, as we feel that in this connection, it would not be in the best interest of our readers.

With friendly greetings, N. N.

The Finnish Medical Journal

3)

The Finnish Medical Journal (Lääkärilehti), Helsinki.

I was just informed that a comment written by my patients – which I have read and find extremely appropriate – on Olavi Pärssinen’s review was not regarded as fit for publishing in the Finnish Medical Journal.

You promised to return to the reply that was sent on 12 February, and the sender, when he contacted you again (after 3 weeks), received a reply, a negative one, on the 6th of March! What kind of a magazine can exist on these premises!

If Olavi Pärssinen in his “R e v i e w” of the themes of myopia and its prevention wishes to overlook a Finnish reference which recognizes the decades of work I have put in for this valid cause (1), that cannot be helped, but the Finnish Medical Journal should not join in.

I have now had enough. I have nothing to loose, and this is why I am not going to make it easy for the Finnish Medical Journal or other indoctrinators.

To spare my offspring (even now, 10 of my close family members are in the field of medicine; my husband Sauli, my father Artturi Mikkonen and his brothers Hemmi and Aarne have already departed), I have reined myself in and kept my voice down, but since Providence has given me such a long life – and kept me in my senses – there must be a reason.

Besides, I believe that if Sauli were still alive, he would allow me to open my mouth, as he had plenty of opportunities to witness all my positive achievements and the personal feedback I received.

Starting from the times of Tapani Kosonen and Duodecim, attempts to suppress this issue have continued for over 36 years.

The wrongs done to me personally are nothing compared to what the Finnish people – and in a wider sense, the whole world – have lost in terms of their good health as my message has been silenced.

PANACEA is full of therapeutic “g e m s” – I am bold enough to say this – which are too difficult for dimwits to perceive, while they have benefited my circle of family and friends and hundreds of patients, but that’s nothing but a “voice crying in the wilderness”!

The Finnish Medical Journal is only too willing to give space for repetitions of the century-old mantra, such as Pärssinen’s review, which will not help anybody to feel better.

Who is responsible for a negligence of this magnitude?

Presumably the Finnish Medical Association, which should be working for people’s good health?

To this outburst I am attaching my response to the review, hoping that the Finnish Medical Journal will lack the courage to leave it unpublished!

With a collegial greeting

Kaisu Viikari

4)

The Finnish Medical Journal

R E P L Y to Olavi Pärssinen’s (1) review, The Finnish Medical Journal 6/2009, 495-8

To begin with, I will content myself with pointing out that in the 55 references of his review, Pärssinen does not see fit to include the statement by two Finnish Professors of Ophthalmology, which indicates that I have for several decades promoted the prevention of myopia by plus lenses (2).

The most aggravating part of the review’s message, however, was the firm belief in the hereditary nature of myopia, which has long since been found faulty by those who understand anything about these matters.

On page 78 of Tetralogia (3); and page 101 of Panacea (4), I write: “By means of suggestion, belief in hereditary factors has probably been the most harmful influence of all. What is indeed inherited is a set of general reactions to life´s situations, includin spasm of accommodation.”

A rapidly expanding group of professionals and lay people are beginning to understand how fateful this doctrine that has been prevailing for centuries is, especially to prevention of myopia. Parents have found comfort in thinking that there is nothing they can do about the fate of their children.

The parties who have been the most successful in promoting this cause are insightful lay persons, mainly physicists (even today, this applies to parents who contact me), who, concerned about the unexpected myopisation of their children, have been aroused to use their brains (in the front line, Ronald S. Rehm (5) and Klaus Schmid (6) to mention a few diligent ones), facilitated by the fact that they are not constrained by that belief in hereditary nature of myopia which has been repeated for centuries and which has caused immeasurable harm to prevention.

What has turned out to be the greatest obstacle is the lack of committed professionals having mastered the concept. When patients telephone me, their first question always is if there might be somebody they could turn to in their own area. But there just isn’t!

Klaus Schmid has compiled a “Myopia Manual”, (6) (first edition 2002) including over 1,000 references, page 20 (2004) of which contains the sentence “The conclusion is that myopia itself is not inherited”.

Attempts to stamp out this heresy of myopia’s hereditary nature have certainly emerged from time to time, but they have always been crushed by the overwhelming majority of those who are unskilled (and maybe a little afraid of taking trouble).

In this connection, I urge the reader to see on my website (7) the fifth paragraph under Feedback. It has a illustrative description of what examining a patient is all about, and the same information can be found nowhere in my writings.

Further, with reference to the serious global situation of today, the sixth paragraph of my website under “Miscellaneous”, is titled “A Cry for Help”, intended more than anything to wake up employers to see and realize what a great opportunity for improving their employees’ ability to work could be offered by relieving accommodation strain (= an attempt to reduce minus values in lenses and, on the other hand, strengthening plus glasses).

And thirdly, I would urge you to read case history nr. 306, which can be found both in Tetralogia (3) and Panacea (4). It shows how weaning off a patient who is fond of his minuses from the glasses may require such a level of presence and almost “violence” from the ophthalmologist that, in practice, this is not even possible with the great masses.

After visiting my new website, Schmid (6) has this year (2009) first of all added to his own site the following:

Other sites about myopia and related issues, which are especially worth visiting http://www.kaisuviikari.com/panacea.htm and http://www.kaisuviikari/books/PANACEA_by_Kaisu_Viikari_1978.pdf

The Internet article “The Secret of Myopia” (8) has, in the feedback under items 6) and 7), captured the essence of my message: “The problem is no longer “science” but rather to get the person to understand true-prevention BEFORE he/she even “starts” with the first destructive minus” and which I in my book (9), p. 43, on starting prevention as early as possible, have formulated as “should preferably been born with plus glasses on our noses!”

And further

“That website (www.kaisuviikari.com) pretty much sums up everything in one phrase.

Truly, the greatest hurdle to getting humanity off its addiction to the minus lens is going to the universal knowledge of prevention. And prevention, in terms of myopia, is described, as you often put forth, measures put in place BEFORE the first minus lens. The problem is that it isn´t usually the grown people who get their first minus lens, it is young children whose parents have no idea of the implications of their choices.”

What shows up the vagueness of Pärssinen’s message is expressions like

- For reasons that are so far unknown

- an obvious connection

- it has been assumed

- is, however, difficult to explain

- is apparent

- the results, however, indicate that

And what a brilliant conclusion to the review: “the only practical method of preventing myopia is outdoor exercise” – in which people are forced to cast their eyes further – if not even to the infinity (= the most efficient way of relaxing the accommodation spasm)!

We should ask if we can regard ourselves as having the rule of law in this country.

Personally, I have given up even questioning this since 2 July 1973 (7), but when I now read the description of the Finnish Medical Journal’s principles concerning their “discussions” (see Finnish Medical Journal’s discussion policy at the beginning), even the promises of that magazine – as they reject letters of pertinent criticism – seem rather false.

Kaisu Viikari

M.D., P.h.D., Specialist in Ophthalmology

References

1. Pärssinen O.Pilaako lukeminen silmät? Suom Lääkäril 2009; 64:495-8.
2. Tervo T, Laatikainen L.Likitaittoisuuden esto kanoilla ja ihmisillä. Duodecim 2003;119:2475-
3. Viikari K. Tetralogia. Turku, 1972.
4. Viikari K. Panacea. Turku, 1978.
5. Rehm D. http://www.preventmyopia.org
6. Schmid K. Myopia Manual, 2002, 2003, 2004, 2006, 2007, 2008. http://www.myopia-manual.de/
7. www.kaisuviikari.com
8. http://avalonfalling.wordpress.com/2009/02/07/the-secret-of-myopia-near-sightedness/_
9. Viikari K. jotta totuus ei unohtuisi. Turku, 2004, 2006.

5)

Medical Editor-in-Chief

The Finnish Medical Journal

A week has passed since I sent in my comment.

I have had no response from you whatsoever; when can I expect to receive one!

Kaisu Viikari

6)

Dear Professor Viikari,

I forwarded your message to our Editor-in-chief Hannu Ollikainen last week,
but the processing of the matter was unfortunately delayed because of other
urgent issues. We will contact you as soon as possible.

Yours sincerely,

N.N.

7)

Dear Professor Viikari,

Editors of the Finnish Medical Journal have now dealt with your comment. I apologise for the delay in letting you have our reply.
References in a scientific article (!) are at the discretion of the writer and the experts having reviewed the article. In case an important and recent reference of great scientific authority is missed despite the evaluation process and the editors’ input, we advise you to send in a compact contribution to the discussion. These cases typically concern a randomized investigation or meta-analysis.

No inherent right of reply is associated with scientific articles, and I regret to inform you that we feel the references suggested by you do not complement the review in the manner described above. Should anything new come up in this matter, however, we will be happy to reopen the discussion.

Yours sincerely,

N.N.

8)

THE FINNISH MEDICAL JOURNAL’S BLIND FAITH IN THE INFALLIBILITY OF SCIENCE

I usually am a very happy child of coincidences.

This morning, for example, when I was drafting this text (in my small writing pad!) in bed, I happened to hear a rather interesting interview of director Jaana Vuoksenmaa concerning her film “Toinen jalka haudasta” (One foot in the grave”). In this review, she provided a very intelligent analysis of how awareness of death and the ending of life makes us understand what we must do.

I have for some time now been sorting this out in my own little head: I must once more bring this issue (prevention of myopia and accommodation strain) to the attention of the world – no one else will do it for me.

And neither could anyone do it, as only I have studied the question and worked it out.

I understand that it is difficult for my colleagues to believe that one woman in the rank and file, Kaisu Viikari, could be behind a significant discovery of this magnitude, but that does not justify their fanatic attempts to gag me, and it is indeed appalling that the medical profession, and particularly its leading members, should do so in their principal mouthpiece.

I will always remember the time when my husband (a surgeon) understood the idea; he said he could never have imagined that the status of ophthalmology in Finland, and the whole world, could be so substandard.

Even if there are legions of patients and others following this issue who understand the idea and have seen the results, they are not up to putting it into practice in every respect. The departure of my colleague Aune Adel was an irrevocable loss to the cause, as she had so fully embraced it and did her own share to enrich our experiences.

Unbelievably, the Finnish medical society Duodecim and the Finnish Medical Journal have managed to smother any possible aftergrowth; the media – excluding a few outstanding positive exceptions (= magazine Anna and newspaper Turun Sanomat) – have mainly joined in the chorus.

It is fateful that in the face of this global plight, it has not been possible to make use of the boost of strength offered by relieving accommodation strain, which would be within an easy reach.

The Finnish Medical Journal has now revealed its bigoted and outrageous resistance to myopia prevention, which presumably is evidence of shrinking in front of the money mafia, even in Finland? Myopia means, increasingly, frequently repeated, easily managed visits to an ophthalmologist or optician due to this complaint, profitable trade of glasses, plenty of contact lenses; and mutilation of healthy eyes that poses a risk to the eyesight and often needs to be repeated, as well as other surgical inventions, which keep an immense money-making racket going – a criminal abuse of the doctors’ knowledge, which is intended for the safeguarding of people’s health.

A great crime and tragedy, in the cogs of which a poor human being is nothing but a small pawn to be used.

Without shame, they prevent the facts from being made public to a wider audience, or even discussed within the medical profession. This issue is too explosive to be released in public, after all the negligences.

Personally I will not be here much longer to promote this cause, but fortunately there are intelligent people of all ages who have found help and who, as inspiring examples, see it as their duty to champion this cause, to say nothing of growing awareness abroad.

The immense range of symptoms of hyperopes who need plus dioptres is a problem that will be more difficult for the public at large to understand, as a major part of this deficiency is latent, but time will also help in this respect. The subheading of my book Panacea (“The Clinical Significance of Ocular Accommodation”), although efficient and exhaustive, has not been adequate as a wakeup call for clinics, but neither the book nor the cause will be any less topical as time goes by.

But myopia alone, as an important cause of blindness, is a large-scale catastrophe that could be prevented:

- In England, it accounted for 8.8% cases in the register of blind in 1966

- In 1972, it accounted for 18.2% of cases of blindness in the age group 50 – 59 (this is only exceeded by rhetinopathia in diabetics)

- in Europe and the USA, macular degeneration in myopes ranks seventh as a cause of blindness in elderly people, but in Taiwan it already is the leading cause.

Eye diseases due to myopia are numerous, not the least among these being glaucoma simplex, with its double figures compared to others (Schmid: Myopia Manual).

Without a care, the world of science still wallows in the same world that Galilei faced in the turn of the 16th century; dating back to that period, we have the adjective Copernican, which refers to a great revolution in a field of scientific research (Nicolaus Copernicus – Wikipedia).

How easy this could have been, if only the fully appropriate comment sent in by my patients on the references missing in Pärssinen’s review (which disprove his belief in the hereditary nature of myopia that has had such an immensely harmful impact on prevention) had been immediately published in the Letters column of the Finnish Medical Journal!

The decision by the editors of the Finnish Medical Journal to reject my “comment” (was that heading such an erroneous one?) was a hilarious, unrivaled example of how “a mob has many heads but no brains”.

This is another example of what I write about on page 61 of my book “jotta totuus ei unohtuisi”, and what has been a great source of strength to me:  how I “feel a sadistic triumph when I see them demonstrating their stupidity to the whole wide world in black and white”, blinded by being considered, and considering themselves, smart.

If they had taken the trouble to read my book, which has been offered to them in many forms, they might have been able to avoid this blunder!

I am sorry to say I cannot have pity on Päivi Hietanen and temper justice with mercy. I have offered her enough opportunities to put things right.

This tragedy has no parallel, not even on the global scale. As a crime against humanity, it would be a case for the tribunals, such as the EU Court of Justice, but where could we find the necessary expertise in solicitors, when it cannot be found even here, among doctors that have had the opportunity to follow the cause closely; intelligence to understand a purely medical question. However, the Finnish people with common sense have grasped it.

Pärssinen is not the only one who’s life’s work for the patients, or study of myopia, has been wasted. He is only one out of thousands and again thousands.

And it is not even a consolation to say that “the most difficult thing to understand is the fact that you do not understand!”

Kaisu Viikari

Tuoreimman tapahtuman kulku kokonaisuudessaan, Olavi Pärssisen Katsausartikkelin (Lääkärilehti 6/2009) aiheuttamana:

Lääkärilehden yleinen keskustelu:
“Yleinen keskustelu on avointa keskustelua lehdestä. Tarkoitus on saada tuoretta palautetta toimituksen käyttöön ja antaa lukijoille mahdollisuus kritiikkiin. Käytettyjä puheenvuoroja ei julkaista missään muualla ilman kirjoittajan nimenomaista lupaa. Toimituksen puolesta päätoimittajat ja toimituspäällikkö vastaavat tarvittaessa esitettyyn kommentointiin.”

1)

Kolmen potilaani, lääkärilehteen 12.2.2009 lähettämä, Olavi Pärssisen “Pilaako lukeminen silmät” – katsausta kommentoiva teksti:

Kommentti Olavi Pärssisen katsaukseen Pilaako lukeminen silmät (Suomen Lääkärilehti 6/2009):

Silmälääkäri, LKT Kaisu Viikari on jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan puhunut myopian kehittymisen ennaltaehkäisyn puolesta.

Miinusarvojen purkamisessa omakohtaisia kokemuksia omaavina olemmekin seuranneet suhteellisen aktiivisesti myopian prevention etenemistä maailmalla.

Viikarin kaikki kolme kirjaa ovat meille läpikotaisin tuttuja ja omaksuttuja; mm viimeisimmän, “jotta totuus ei unohtuisi”  (2004, 2006) esipuhe, jossa hän kertoo Duodecimissa (2003;119:2475) olleesta kirjoituksesta  “Likitaittoisuuden esto kanoilla ja ihmisillä”.

Siinä helsinkiläiset silmätautien professorit T.Tervo ja L.Laatikainen tuovat esiin, ettei kirjoituksessa käsitellyssä artikkelissa (Invest Ophthalmol Vis Sci 2003;44:2818) esitetty likinäköisyyden jarruttaminen pluslaseilla ole uusi asia.  Näistä probleemeistä Kaisu Viikari on kantanut huolta jo vuosikymmeniä.

Siksi olemme hämmästyneet, että Lääkärilehdessä, 6/2009, Olavi Pärssisen katsauksen (Pilaako lukeminen silmät?), 55 kirjallisuusviitteen joukosta ei löydy tätä kotimaista, likinäköisyyden preventiikkaa oleellisesti koskettelevaa kirjoitusta.

On vaikea keksiä epäkohtaa, joka yhtä syvällisesti vaikuttaisi ihmiskunnan hyvinvointiin kuin lisääntyvä likinäköisyys – ja laajemmin akkommodaatiorasitus – jonka edessä ei kuitenkaan olla aseettomia eikä käsiä tarvitse nostaa ylös.

2)

- Tiedustelun jälkeen, vastaukseksi 6. maaliskuuta 2009 saatiin, että kommentti välitetään artikkelin kirjoittaja Olavi Pärssiselle:

“Lehdessä keskustelua-palstalla emme kirjoitusta julkaise, sillä mielestämme se ei palvele lukijoita tässä yhteydessä parhaalla mahdollisella tavalla.”

3)

Kirjeeni Lääkärilehdelle:

…

Olen juuri saanut kuulla, että potilaitteni  – nyt lukemaani ja mielestäni erittäin asiallista kommenttia Olavi Pärssisen katsaukseen Lääkärilehti ei ole katsonut julkaisemiskelpoiseksi.

Helmikuun 12. päivä lähetettyyn kirjoitukseen, johon lupasitte palata, lähettäjä, kysymällä, sai vastauksen, kielteisen, 6. maaliskuuta! Millainen lehti elää tällaisin edellytyksin!

Jos Olavi Pärssinen  “K a t s a u k s e s s a a n” myopia- ja sen preventiikka teemasta haluaa sivuuttaa kotimaisen referaatin, jossa tunnustetaan minun vuosikymmeniä olleen tällä, paikkansapitävällä
asialla (1), niin sille ei mahda mitään, mutta ei Lääkärilehden pidä mennä siihen mukaan.

Nyt minun mittani on täysi. Minulla ei ole mitään menetettävää ja siksi en aio päästää Lääkärilehteä kuin muitakaan junttapukareita helpolla.

Olen  jälkeläisiäni säästääkseni (meitä on nytkin ydinperheessäni 10 kappaletta medisiinareita; mieheni Sauli, isäni Artturi Mikkonen ja hänen Hemmi ja Aarne veljensä ovat jo poissa) hillinnyt itseäni tulemasta räikeämmin ääneen, mutta kun sallimuksen tahto on suonut minulle näin paljon päiviä – ja järkeäkin vielä tajuamaan – , niin se ei ole voinut tapahtua tarkoituksetta.
Sitä paitsi uskon, että jos Sauli vielä eläisi, hän sallisi minun avaavan suuni, niin paljon hän oli mukana näkemässä sitä kaikkea positiivista aikaansaannosta ja henkilökohtaista palautetta.

Tapani Kososen ajoista ja Duodecimista alkaen tätä asian painamista on jatkunut yli 36 vuotta.
Minulle tapahtunut vääryys on pientä sen rinnalla, mitä Suomen kansa – ja paljon laajemmalti koko maailma -  on terveydessään menettänyt esittämäni asian vaimentamisessa.

PANACEA on täynnään terapeuttisia “h e l m i ä” – niin rohkenen sanoa – joita tyhmempi ei ylety oivaltamaan, mutta joista lähipiirini ja sadat potilaat ovat hyötyneet, mutta sehän on vain yksi “sylki helvetissä”!

Pärssisen katsauksen kaltaiselle, vuosisataisen muuttumattoman mantran hokemiselle, mikä ei johda kenenkään terveyden kohentumiseen, Lääkärilehti kyllä antaa tilaa.

Kuka on vastuussa tämän luokan laiminlyönneistä??
Lääkäriliitto kai, jonka pitäisi olla ihmisen terveyden asialla?

Ja tähän ryöppyyn liitän vastineeni katsaukseen, jonka julkaisematta jättämiseen toivon Lääkärilehdeltä puuttuvan rohkeutta!

Kolleg. terveisin
Kaisu Viikari

4)

Vastineeni Lääkärilehdelle:

V A S T I N E   Olavi Pärssisen Katsaukseen, Lääk lehti 6/2009, 495-8

Aluksi tyydyn vain toteamaan, että katsausluonteisessa kirjoituksessaan (1)
Pärssinen ei katso aiheelliseksi, 55 referaatin joukkoon mahduttaa kahden suomalaisen silmätautien professorin esille ottamaa toteamusta, että jo vuosikymmeniä olen pitänyt esillä paikkansapitävää myopian estämistä pluslaseilla (2).

Raskauttavin kirjoituksen sanoma kuitenkin on luja luottamus myopian perinnöllisyyteen, mikä uskomus, asiaa ymmärtävien piirissä, on jo aikoja sitten todettu harhaopiksi.

Tetralogian (3) sivulla 78 kirjoitan:
“Uskomus perinnöllisyyteen on ollut ehkä haitallisin suggestio. Perintöä
on sama reaktiotapa elämän tilanteissa, aina akkommodaatiospasmia myöten.”

Yhä nopeasti laajeneva ammattikunnan ja maallikkojen joukko on alkanut
ymmärtää tuon vuosisatoja vallinneen opin kohtalokkuuden varsinkin
preventiikalle. Lasten vanhempia on rauhoittanut ajatus, että kohtalolle
ei voi mitään.

Asiaa menestyksekkäimmin ajaneet ovatkin useasti olleet oivaltavia
maallikoita, etupäässä fyysikkoja (nykyisinkin minuun yhteyttä
ottaneiden lasten vanhemmat), jotka huolestuneina lastensa yllättävästä
myopisoitumisesta ovat heränneet käyttämään aivojaan (etujoukoissa
Donald S Rehm (5) ja Klaus Schmid (6) pari uutteraa mainitakseni), minkä
on mahdollistanut se, että heitä ei ole ollut rasittamassa tuo
vuosisatoja hoettu, preventiikalle mittaamattoman haitallinen
perinnöllisyysuskomus.

Suureksi kannoksi kaskessa on muodostunut asialle omistautuvan ja asiaa hallitsevan ammattikunnan puuttuminen. Ensimmäinen kysymys minulle soitettaessa aina on, olisiko tällä paikkakunnalla joku, jonka puoleen voisimme kääntyä. Mutta kun ei ole!

Klaus Schmid on  kerännyt yli 1000 referaattia käsittävän kirjallisuuden
“Myopia Manual” (6) (ensimmäinen painos 2002); jonka sivulla 25 (2004)
on lause: “The conclusion is that myopia itself is not inherited.”

Toki yrityksiä tuon hereditäärisyys-harhaopin poispyyhkimiseksi on tuon
tuostakin noussut, mutta murskavoimainen, osaamaton
(ja kenties vähän vaivannäköä pelkääväkin) enemmistö on aina sen nitistänyt.

Tässä yhteydessä kehotan lukijaa avaamaan internetsivustoltani (7)
kohdasta “Palautteita”, viidennen kappaleen. Siinä on demonstratiivinen kuvaus, mistä potilaan tutkimisessa on kysymys, eikä vastaavaa informaatiota ole muualla teksteistäni löydettävissä.

Edelleen maailman vakavaan nykytilanteeseen liittyen, internetsivustoni
kohdan “Aiheeseen liittyvää” kuudentena kappaleena
on “Hätähuuto”, joka on tarkoitettu herättämään ennen kaikkea
työnantajapiirit huomaamaan ja tajuamaan, kuinka suuri mahdollisuus
tarjoutuu työkunnon lisäämiseen akkommodaatiorasituksen keventämisessä
(= miinuslasiarvojen heikentämisessä ja pluslasien vahventamisessa).

Ja kolmanneksi kehottaisin lukemaan tapaushistorian No 306, joka löytyy
sekä Tetralogiasta (3) että Panaceasta (4).
Se osoittaa, miten miinuksiinsa mieltyneen potilaan luotsaaminen pois
niistä saattaa vaatia sen asteista silmäläkärin läsnäoloa ja suorastaan
”väkivaltaa”, mikä ei massojen kanssa käytännössä ole edes mahdolista.

Tämän vuoden (2009) internetsivuston lisäyksiinsä, Schmid (6), käytyään
tuoreilla sivustoillani, on ensimmäiseksi lisännyt:
Other sites about myopia and related issues, which are especially worth visiting http://www.kaisuviikari.com/panacea.htm and
http://www.kaisuviikari/books/PANACEA_by_Kaisu_Viikari_1978.pdf

Myös  internet-artikkeli “The secret of Myopia” (8) on palautteittensa
kohdissa 6) ja 7) tavoittanut oleellisen sanomastani:
“The problem is no longer “science” but rather to get the person to
understand true-prevention BEFORE he/she even “starts” with the
first destructive minus” ja jonka minä olen kirjassani (9), s. 43,
prevention ehkäisemisen aloittamisesta niin varhain kuin
mahdollista, pukenut muotoon “mieluiten syntyä pluslasit päässä!”

Ja edelleen:

“That website (www.kaisuviikari.com) pretty much sums up everything in one phrase.
Truly, the greatest hurdle to getting humanity off its addiction to the
minus lens is going to the universal knowledge of prevention. And
prevention, in terms of myopia, is described, as you often put forth,
measures put in place BEFORE the first minus lens.
The problem is that it isn´t usually the grown people who get their
first minus lens, it is young children whose parents have no idea of
the implications of their choices.”

Pärssisen sanoman epämääräisyyttä säestävät ilmaisut
- Toistaiseksi tuntemattomasta syystä
- ilmeinen yhteys
- on oletettu
- on kuitenkin vaikeaa selittää
- on ilmeistä
- tulokset viittaavat kuitenkin siihen

Ja mikä briljantti kirjoituksen loppupäätelmä “ainoana käytännöllisenä
menetelmänä likinäköisyyden ehkäisyssä ulkoilu ja liikunta” – missä
henkilö väkisinkin tulee katsoneeksi kauemmaksi – ellei peräti
äärettömyyteen (= akkommodaatiokrampin tehokkain laukaisutapa)!

On syytä kysyä, luetaanko Suomi oikeusvaltioihin kuuluvaksi?

Omalla kohdallani olen jo 02 03 1973 lähtien (9) luopunut sitä edes
kyseenalaistamasta, mutta kun nyt lukee Lääkärilehden
periaatteiden selostusta lehden “keskusteluista”, niin lehden
lupauksetkin – asiallisia kritiikkejä karsiessaan – tuntuvat peräti
valheellisilta.

Kaisu Viikari
LKT, silmät.erik.lääk.

Kirjallisuutta
1.  Pärssinen O.Pilaako lukeminen silmät? Suom Lääkäril 2009; 64:495-8.
2.  Tervo T, Laatikainen L.Likitaittoisuuden esto kanoilla ja ihmisillä. Duodecim 2003;119:2475-
3.  Viikari K. Tetralogia. Turku, 1972.
4.  Viikari K.  Panacea. Turku, 1978.
5.  Rehm D. http://www.preventmyopia.org
6.  Schmid K. Myopia Manual, 2002, 2003, 2004, 2006, 2007, 2008. http://www.myopia-manual.de/
7. www.kaisuviikari.com
8.  http://avalonfalling.wordpress.com/2009/02/07/the-secret-of-myopia-near-sightedness/_
9.  Viikari K.  jotta totuus ei unohtuisi. Turku, 2004, 2006.

5)

Aihe:     Tiedustelu
Lähettäjä:     Kaisu Viikari
Vastaanottaja:     asiaa hoitava taho Suomen Lääkärilehdessä

On kulunut viikko vastineeni lähettämisestä.
En ole saanut minkäänlaista vastausta; koska se on odotettavissa?

Kaisu Viikari

6)

Aihe:     VS: [Fwd: Tiedustelu]
Lähettäjä:     asiaa hoitava taho Suomen Lääkärilehdessä
Vastaanottaja:     Kaisu Viikari

Hyvä professori Kaisu Viikari,

Välitin viestinne viime viikolla vastaavalle päätoimittajalle Hannu
Ollikaiselle, mutta valitettavasti asian käsittely on viivästynyt muista
kiireellisistä syistä. Asiaan palataan mahdollisimman pian.

Ystävällisin terveisin

N.N.

7)

Aihe:     VS: Tiedustelu
Lähettäjä:     asiaa hoitava taho Suomen Lääkärilehdessä
Vastaanottaja:     Kaisu Viikari

Hyvä professori Kaisu Viikari,

Lääkärilehden toimitus on nyt käsitellyt lähettämänne vastineen.
Pahoittelen, että jouduitte odottamaan vastaustamme.

Tieteellisen artikkelin viittaukset ovat kirjoittajan ja artikkelin
arvioineiden asiantuntijoiden päätettävissä! Jos joukosta jää
arviointiprosessista ja toimitustyöskentelystä huolimatta uupumaan jokin
tärkeä ja tuore viite, jolla on vahva tieteellinen todistusvoima, kannattaa
asiasta kirjoittaa tiivis keskustelupuheenvuoro. Usein silloin on kysymys
satunnaistetusta tutkimuksesta tai meta-analyysistä.

Vastineoikeutta tieteelliseen (!) artikkeliin ei liity eivätkä esittämänne
viitteet valitettavasti mielestämme täydennä katsausta edellä mainitun
mukaisesti.  Jos asiassa kuitenkin ilmenee jotain uutta, käsittelemme asian
mielellämme uudelleen.

Ystävällisin terveisin

N.N.

8)

SUOMEN  LÄÄKÄRILEHDEN  SOKEA  USKO TIETEEN  EREHTYMÄTTÖMYYTEEN

Olen yleensä oikein onnellinen coincidenssien, yhteensattumien, lapsi.

Tänä aamunakin, kun vuoteessa, (pienelle korruptio-lehtiölleni!)
skitsailin tätä tekstiä, sattui tulemaan aika mielenkiintoinen,
elokuva-ohjaaja Jaana Vuoksenmaan haastattelu filmistään “Toinen jalka
haudasta”. Siinä hän hyvin inteligentisti  analysoi, miten tietoisuus
kuolemasta ja elämän päättymisestä saa meidät ymmärtämään, mitä on
p a k k o   tehdä.

Olin jo jonkin aikaa, pienessä päässäni tehnyt tätä kysymystä selväksi,
että minun on tämä asia (myopian preventio ja akkommodaatiorasitus),
vielä kerran, saatettava maailman tietoisuuten – kukaan ei sitä
puolestani tee.
Eikä siihen kukaan muu pystykään, koska vain minä olen tuon työn tehnyt
ja selvittänyt.

Minä ymmärrän, että kollegoitteni on vaikea uskoa todeksi, että yksi
rivi-n a i n e n, Kaisu Viikari, olisi tämänluokkaisen, merkittävän
asian takana, mutta se ei silti oikeuta fanaattiseen tukahduttamiseen.

Muistan aina, kun tämä asia miehelleni (kirurgille) selvisi, hän sanoi,
että ei olisi konsanaan voinut kuvitella, että Suomen, ja koko maailman,
oftalmologian tilanne on näin ala-arvoinen.

Vaikka on leegio potilaita, ja muita asiaa seuranneita, jotka asian
ymmärtävät ja ovat tulokset nähneet, heistä ei ole niitä joka suhteesa
toteuttamaan. Korvaamaton menetys asialle oli kollegani Aune Adelin
poismeno, sillä hän niin täydellisesti omaksui, ja omalta osaltaan
rikastutti kokemuksiamme.

On uskomatonta, miten Lääkäriseura Duodecim ja Lääkärilehti ovat
pystyneet tukahduttamaan jälkikasvun mahdollisuudet; media on siinä
sivussa – muutamia suurenmoisia positiivisia poikkeuksia lukuunottamatta
(= viikkolehti Anna ja Turun Sanomat) – ollut lähinnä “rakkina” mukana.

On kohtalokasta, miten tässä maailman ahdingon tilassa, silmien
rasituksen keventämisen tarjoamaa, käden ulottuvilla olevaa
voimien lisää, ei ole päästy hyväksi käyttämään.

Tämä fanaattisen törkeä Lääkärilehden, ilmitullut myopian estämisen
vastustaminen, kertonee raha- mafian edessä tutisemisesta, Suomessakin.
Myopia merkitsee, lisääntyvästi, tiheästi toistuvia, helppoja silmälääkärissä tai optikolla käyntejä vaativaa vitsausta, kannattavaa silmälasikauppaa, runsaasti piilolaseja, näölle riskialttiita, ja usein uusimista vaativia, terveitten silmien pilkkomisia ja muita silmäkirurgisia toimenpiteitä, jotka pyörittävät huikeata rahamyllyä – lääkäreitten, ihmisiä suojaamaan tarkoitettujen opintojen, rikoksellista, väärinkäyttöä.

Suuri rikos-tragedia, jonka rattaissa ihmispolo om vain pieni
hyödynnettävä nappula.

Härskisti estetään tosiasioitten pääseminen laajempaan julkisuuteen,
edes keskusteluun, lääkärikunnalle.
Asia on liian tulenarka päästettäväksi julkisuuteen, kaikkien
laiminlyöntien jäljiltä.

Itse en tule enää kauan olemaan asiaa edesauttamassa, mutta onneksi on
avunsaaneita, älykkäitä nuoria ja kaiken ikäisiä, jotka innostavina
esimerkkeinä katsovat velvollisuudekseen pitää asiaa esillä,
puhumattakaan ulkomailla heränneestä tietoisuudesta.

Hyperooppien, kaukotaitteisten, suunnaton oireilu plus-dioptrioitten
puutteessa on suurelle yleisölle vaikeammin ilmituleva vitsaus,
koska suuri osa tästä vajeesta on latenttia, piilevää, mutta aika tulee
kyllä siinäkin auttamaan.
Panacea-kirjani alaotsikko (suomeksi “Akkommodaatiorasituksen” kliininen
merkitys), nimen tehokkaasta ja tyhjentävästä muodosta huolimatta, ei ole
kyennyt tarpeeksi kliinikoita herättelemään, mutta kirja ja asia, ei
tule ajan saatossakaan menettämään ajankohtaisuuttaan.

Mutta, yksin myopiakin, suurena sokeuden aiheuttajana, on suuren luokan
- hoidettavissa – oleva katastrofi:

- Englannissa 1966  8.8% sokeusrekisterissä
- Englannissa 1972  18.2%:ssa 50 – 59 vuotiailla sokeilla (vain diabeetikkojen reinopatiassa enemmän)
- Myooppien maculadegeneraatio on seitsemänneksi suurin sokeuden syy Euroopan ja USA:n vanhusten sokeudessa, mutta Taiwanissa jo johtava.

Myopiataustaiset silmäsairaudet ovat moninaisia, avokulma-glaukooman kaksinkertaisuus muihin verrattuna, ei niistä vähäisimpiä (Schmid: Myopia Manual).

Tiedemaailma rypee surutta edelleen 1700-luvun vaihteen Galilein kokemassa maailmassa, miltä ajalta periytyy nykyisin jollakin tutkimusalalla tapahtuneesta suuresta mullistuksesta käytettävä laatusana “kopernikaaninen” (Nikolaus Kopernikus – Wikipedia).

Miten nätisti olisi mennyt asia, jos potilaitteni, täysin aiheellinen
kommentti Pärssisen Katsausartikkelin referaateista puuttuvasta
kirjoituksesta, (jossa juuri kumottiin, hänen, niin suunnattoman haitallisesti  myopian preventiikkaan vaikuttava perinnöllisyysuskomuksensa), olisi välittömästi julkaistu  Lääkärilehden Keskustelupalstalla!

Lääkärilehden toimituksen päätös “vastineeni” (Oliko tuo nyt sitten niin
virheellinen otsikko) hylkäämisestä on riemastuttava, vertaansa vailla
oleva esimerkki miten “joukossa tyhmyys tiivistyi”.

Tämä on jatkoa sille, mitä kirjassani “jotta totuus ei unohtuisi”,
sivulla 61 kirjoitan, ja mistä olen voinut ammentaa voimia, miten minä
“sadistisesti triumfeeraan, kun mustaa valkoisella todistavat koko
maailmalle suurta tyhmyyttään”, sokaistuina fiksuina pitämisestä ja
sellaisiksi itseään luulevina.

Jos  olisivat vaivautuneet lukemaan kirjani, jota heille monessa
muodossa on tarjottu, olisivat ehkä voineet välttyä tältä “blaskilta”!

Valitan, etten voi sääliä Päivi Hietasta ja antaa armon käydä oikeuden
edellä. Olen tarjonnut hänelle riittävän monta tilaisuutta “päästä asian
päälle”.

Tämä tragedia hakee vertaa, maailmankin mittapuussa.
Tämä olisi, rikoksena ihmiskuntaa vastaan, tuomioistuimen asia, esim.
EU:n, mutta mistä löytyisi se asiantuntemus juristien keskuudessa, kun ei
täälläkään, asiaa niin läheltä seuraamaan päässeiltä lääkäreiltä
sitä löydy; älyä puhtaasti medisiinisen asian tajuamiseen.
Tervejärkiseltä Suomen kansalta kylläkin.

Pärssinen ei ole ainoa, jonka elämäntyö potilaitten hyötymiseksi, myopia
tutkimuksista, on valunut hiekkaan. Hän on yksi tuhansien, ja jälleen
tuhansien joukossa.

Ja siinä ei lohduta edes se, “että vaikeinta on ymmärtää, ettei ymmärrä!”

Kaisu Viikari

Tags: lääkärilehti, myopia, panacea, vastine

Sivustoltani uskoisin jo käyvän ilmi, miten suuresti ihmiskunnan silmälasihuollossa on puutetta akkommodaatiota keventävistä plus-dioptrioista.

Mutta seikka, jota en ole havainnut korostettavan, on sairaustilojen yhteydessä niin yleisesti esiintyvien päänsärkyjen tausta.
On muistettava, että akkommodaatio on lihastyötä, ja sairaustiloissa yleiskunnon heikentyessä lihasvoiman väheneminen on väistämätön seuraus.

Kuinka monen sairaustilan kuvaan, melkein kuin sääntönä liitetään oireena päänsärky: flunssa, kuumetaudit yleensä…parkinsonismikin, pelkästä väsymyksestä puhumattakaan.

En ainakaan ole nähnyt tutkimusta, jossa  olisi yritetty selvittää, missä määrin päänsärky on poistettavissa, jos esim. jokaisen kuume-episodin yhteydessä yritettäisiin lisätä plussaa ainakin lähityöhön, mahdollisesti myös kaukolaseihin.
Rohkenen ottaa esimerkiksi aivan omakohtaisen kokemuksen, että sen verran kuin sentään olen kuumeita potenut, niin päänsärkyä ei koskaaan ole tarvinnut kärsiä.

Toinen tähän suuruusluokkaan verrattava miseraabeli asia on, maailman VIP-henkilöiden ja yleisesti pienimmissäkin johtotehtävissä sekä nykyajan raskaissa vastuutehtävissä, henkilöiden kasvoilla perin vallitsevasti todettavat, paksut “pullonpohjat”, jotka kertovat kiristyneisyydestä ja akkommodaatiorasituksesta.

On sydäntäsärkevää ajatella, mikä työkapasiteetti – ja elinpäiviä – siinä menetetään, niin näiden henkilöiden kuin yhteiskunnankin kannalta, ettei tämä asia ole kontrollissa ja silmälääkärikunnan ymmärtävässä hallinnassa!

Ja mikä mahti maailmassa riittäisi avaamaan myös työnantajien silmät tälle, suuresti työtehoa lisäävälle ja helposti autettavalle asialle?

Tässä on käynyt niin, että myopia on tullut aivan vallitsevaksi ihmisten tietouteen silmäprobleemien kohdalla ja peittänyt alleen, kliinisesti vielä suuremman hoitovajeen (jos näitten valtavien vitsausten merkitys nyt lainkaan on verratttavissa).

Ihmiskunnan ollessa – ainakin vielä toistaiseksi – vallitsevasti
kaukotaitteista, heidän terveydellisten vaikeuksiensa taustalla
vaikuttaa suuri plusdioptrioitten puute, jota ei edes ammattikunta ole riittävästi omaksunut korjattavaksi.

Tags: akkommodaatio, myopia, päänsärky, plusdioptrio

I believe my website adequately explains how greatly the spectacles supply of the mankind lacks plus dioptres to ease accommodation.

But a fact that I have not seen highlighted anywhere is the background to headaches that so commonly occur with illnesses.
We must remember that accommodation is muscular work, and loss of muscular power is an inevitable consequence of illness as our general condition deteriorates.

How many clinical pictures of illnesses do, almost as by an unwritten rule, include headache as a symptom: flus, fevers in general, even Parkinsonism, to say nothing of mere tiredness.

I at least have never come across a study attempting to establish to what extent headaches could be eliminated, if in connection with each episode of fever, an attempt was made to increase the plusses at least for near work, and possibly also in distance glasses.
I boldly cite my personal experience as an example: even though I have been prey to fevers etc. in my life, I have never had to suffer a headache.

Another dismal state of affairs of a similar magnitude is the thick “coke bottle glasses” that the VIP’s of this world, and commonly also those even in minor managerial positions and the heavily responsible jobs of today, can unfortunately be found wearing, betraying tightness and accommodation strain.
It is heartbreaking to think of the capacity for work, and even days of life, that are lost both to these people personally and the society, as this state of affairs is not managed and under the understanding control of the body of ophthalmologists!

And who would be powerful enough to also open the eyes of the employers to this problem, which would be easy to remedy and could greatly improve the efficiency of work?

It has so happened, that myopia has become the most recognised eye problem, shrouding the clinically even more important issue of hyperopia (If these two enormous ailments can even be compared).

Mankind being – still at least – dominantly hyperopic, the significant lack of plus diopters is responsible for several health related difficulties, an affair even the health professionals have not sufficiently acknowledged and remedied.

Tags: accommodation, headache, hyperopic, myopia, strain