Tuoreimman tapahtuman kulku kokonaisuudessaan, Olavi Pärssisen Katsausartikkelin (Lääkärilehti 6/2009) aiheuttamana:

Lääkärilehden yleinen keskustelu:
“Yleinen keskustelu on avointa keskustelua lehdestä. Tarkoitus on saada tuoretta palautetta toimituksen käyttöön ja antaa lukijoille mahdollisuus kritiikkiin. Käytettyjä puheenvuoroja ei julkaista missään muualla ilman kirjoittajan nimenomaista lupaa. Toimituksen puolesta päätoimittajat ja toimituspäällikkö vastaavat tarvittaessa esitettyyn kommentointiin.”

1)

Kolmen potilaani, lääkärilehteen 12.2.2009 lähettämä, Olavi Pärssisen “Pilaako lukeminen silmät” – katsausta kommentoiva teksti:

Kommentti Olavi Pärssisen katsaukseen Pilaako lukeminen silmät (Suomen Lääkärilehti 6/2009):

Silmälääkäri, LKT Kaisu Viikari on jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan puhunut myopian kehittymisen ennaltaehkäisyn puolesta.

Miinusarvojen purkamisessa omakohtaisia kokemuksia omaavina olemmekin seuranneet suhteellisen aktiivisesti myopian prevention etenemistä maailmalla.

Viikarin kaikki kolme kirjaa ovat meille läpikotaisin tuttuja ja omaksuttuja; mm viimeisimmän, “jotta totuus ei unohtuisi”  (2004, 2006) esipuhe, jossa hän kertoo Duodecimissa (2003;119:2475) olleesta kirjoituksesta  “Likitaittoisuuden esto kanoilla ja ihmisillä”.

Siinä helsinkiläiset silmätautien professorit T.Tervo ja L.Laatikainen tuovat esiin, ettei kirjoituksessa käsitellyssä artikkelissa (Invest Ophthalmol Vis Sci 2003;44:2818) esitetty likinäköisyyden jarruttaminen pluslaseilla ole uusi asia.  Näistä probleemeistä Kaisu Viikari on kantanut huolta jo vuosikymmeniä.

Siksi olemme hämmästyneet, että Lääkärilehdessä, 6/2009, Olavi Pärssisen katsauksen (Pilaako lukeminen silmät?), 55 kirjallisuusviitteen joukosta ei löydy tätä kotimaista, likinäköisyyden preventiikkaa oleellisesti koskettelevaa kirjoitusta.

On vaikea keksiä epäkohtaa, joka yhtä syvällisesti vaikuttaisi ihmiskunnan hyvinvointiin kuin lisääntyvä likinäköisyys – ja laajemmin akkommodaatiorasitus – jonka edessä ei kuitenkaan olla aseettomia eikä käsiä tarvitse nostaa ylös.

2)

- Tiedustelun jälkeen, vastaukseksi 6. maaliskuuta 2009 saatiin, että kommentti välitetään artikkelin kirjoittaja Olavi Pärssiselle:

“Lehdessä keskustelua-palstalla emme kirjoitusta julkaise, sillä mielestämme se ei palvele lukijoita tässä yhteydessä parhaalla mahdollisella tavalla.”

3)

Kirjeeni Lääkärilehdelle:

…

Olen juuri saanut kuulla, että potilaitteni  – nyt lukemaani ja mielestäni erittäin asiallista kommenttia Olavi Pärssisen katsaukseen Lääkärilehti ei ole katsonut julkaisemiskelpoiseksi.

Helmikuun 12. päivä lähetettyyn kirjoitukseen, johon lupasitte palata, lähettäjä, kysymällä, sai vastauksen, kielteisen, 6. maaliskuuta! Millainen lehti elää tällaisin edellytyksin!

Jos Olavi Pärssinen  “K a t s a u k s e s s a a n” myopia- ja sen preventiikka teemasta haluaa sivuuttaa kotimaisen referaatin, jossa tunnustetaan minun vuosikymmeniä olleen tällä, paikkansapitävällä
asialla (1), niin sille ei mahda mitään, mutta ei Lääkärilehden pidä mennä siihen mukaan.

Nyt minun mittani on täysi. Minulla ei ole mitään menetettävää ja siksi en aio päästää Lääkärilehteä kuin muitakaan junttapukareita helpolla.

Olen  jälkeläisiäni säästääkseni (meitä on nytkin ydinperheessäni 10 kappaletta medisiinareita; mieheni Sauli, isäni Artturi Mikkonen ja hänen Hemmi ja Aarne veljensä ovat jo poissa) hillinnyt itseäni tulemasta räikeämmin ääneen, mutta kun sallimuksen tahto on suonut minulle näin paljon päiviä – ja järkeäkin vielä tajuamaan – , niin se ei ole voinut tapahtua tarkoituksetta.
Sitä paitsi uskon, että jos Sauli vielä eläisi, hän sallisi minun avaavan suuni, niin paljon hän oli mukana näkemässä sitä kaikkea positiivista aikaansaannosta ja henkilökohtaista palautetta.

Tapani Kososen ajoista ja Duodecimista alkaen tätä asian painamista on jatkunut yli 36 vuotta.
Minulle tapahtunut vääryys on pientä sen rinnalla, mitä Suomen kansa – ja paljon laajemmalti koko maailma -  on terveydessään menettänyt esittämäni asian vaimentamisessa.

PANACEA on täynnään terapeuttisia “h e l m i ä” – niin rohkenen sanoa – joita tyhmempi ei ylety oivaltamaan, mutta joista lähipiirini ja sadat potilaat ovat hyötyneet, mutta sehän on vain yksi “sylki helvetissä”!

Pärssisen katsauksen kaltaiselle, vuosisataisen muuttumattoman mantran hokemiselle, mikä ei johda kenenkään terveyden kohentumiseen, Lääkärilehti kyllä antaa tilaa.

Kuka on vastuussa tämän luokan laiminlyönneistä??
Lääkäriliitto kai, jonka pitäisi olla ihmisen terveyden asialla?

Ja tähän ryöppyyn liitän vastineeni katsaukseen, jonka julkaisematta jättämiseen toivon Lääkärilehdeltä puuttuvan rohkeutta!

Kolleg. terveisin
Kaisu Viikari

4)

Vastineeni Lääkärilehdelle:

V A S T I N E   Olavi Pärssisen Katsaukseen, Lääk lehti 6/2009, 495-8

Aluksi tyydyn vain toteamaan, että katsausluonteisessa kirjoituksessaan (1)
Pärssinen ei katso aiheelliseksi, 55 referaatin joukkoon mahduttaa kahden suomalaisen silmätautien professorin esille ottamaa toteamusta, että jo vuosikymmeniä olen pitänyt esillä paikkansapitävää myopian estämistä pluslaseilla (2).

Raskauttavin kirjoituksen sanoma kuitenkin on luja luottamus myopian perinnöllisyyteen, mikä uskomus, asiaa ymmärtävien piirissä, on jo aikoja sitten todettu harhaopiksi.

Tetralogian (3) sivulla 78 kirjoitan:
“Uskomus perinnöllisyyteen on ollut ehkä haitallisin suggestio. Perintöä
on sama reaktiotapa elämän tilanteissa, aina akkommodaatiospasmia myöten.”

Yhä nopeasti laajeneva ammattikunnan ja maallikkojen joukko on alkanut
ymmärtää tuon vuosisatoja vallinneen opin kohtalokkuuden varsinkin
preventiikalle. Lasten vanhempia on rauhoittanut ajatus, että kohtalolle
ei voi mitään.

Asiaa menestyksekkäimmin ajaneet ovatkin useasti olleet oivaltavia
maallikoita, etupäässä fyysikkoja (nykyisinkin minuun yhteyttä
ottaneiden lasten vanhemmat), jotka huolestuneina lastensa yllättävästä
myopisoitumisesta ovat heränneet käyttämään aivojaan (etujoukoissa
Donald S Rehm (5) ja Klaus Schmid (6) pari uutteraa mainitakseni), minkä
on mahdollistanut se, että heitä ei ole ollut rasittamassa tuo
vuosisatoja hoettu, preventiikalle mittaamattoman haitallinen
perinnöllisyysuskomus.

Suureksi kannoksi kaskessa on muodostunut asialle omistautuvan ja asiaa hallitsevan ammattikunnan puuttuminen. Ensimmäinen kysymys minulle soitettaessa aina on, olisiko tällä paikkakunnalla joku, jonka puoleen voisimme kääntyä. Mutta kun ei ole!

Klaus Schmid on  kerännyt yli 1000 referaattia käsittävän kirjallisuuden
“Myopia Manual” (6) (ensimmäinen painos 2002); jonka sivulla 25 (2004)
on lause: “The conclusion is that myopia itself is not inherited.”

Toki yrityksiä tuon hereditäärisyys-harhaopin poispyyhkimiseksi on tuon
tuostakin noussut, mutta murskavoimainen, osaamaton
(ja kenties vähän vaivannäköä pelkääväkin) enemmistö on aina sen nitistänyt.

Tässä yhteydessä kehotan lukijaa avaamaan internetsivustoltani (7)
kohdasta “Palautteita”, viidennen kappaleen. Siinä on demonstratiivinen kuvaus, mistä potilaan tutkimisessa on kysymys, eikä vastaavaa informaatiota ole muualla teksteistäni löydettävissä.

Edelleen maailman vakavaan nykytilanteeseen liittyen, internetsivustoni
kohdan “Aiheeseen liittyvää” kuudentena kappaleena
on “Hätähuuto”, joka on tarkoitettu herättämään ennen kaikkea
työnantajapiirit huomaamaan ja tajuamaan, kuinka suuri mahdollisuus
tarjoutuu työkunnon lisäämiseen akkommodaatiorasituksen keventämisessä
(= miinuslasiarvojen heikentämisessä ja pluslasien vahventamisessa).

Ja kolmanneksi kehottaisin lukemaan tapaushistorian No 306, joka löytyy
sekä Tetralogiasta (3) että Panaceasta (4).
Se osoittaa, miten miinuksiinsa mieltyneen potilaan luotsaaminen pois
niistä saattaa vaatia sen asteista silmäläkärin läsnäoloa ja suorastaan
”väkivaltaa”, mikä ei massojen kanssa käytännössä ole edes mahdolista.

Tämän vuoden (2009) internetsivuston lisäyksiinsä, Schmid (6), käytyään
tuoreilla sivustoillani, on ensimmäiseksi lisännyt:
Other sites about myopia and related issues, which are especially worth visiting http://www.kaisuviikari.com/panacea.htm and
http://www.kaisuviikari/books/PANACEA_by_Kaisu_Viikari_1978.pdf

Myös  internet-artikkeli “The secret of Myopia” (8) on palautteittensa
kohdissa 6) ja 7) tavoittanut oleellisen sanomastani:
“The problem is no longer “science” but rather to get the person to
understand true-prevention BEFORE he/she even “starts” with the
first destructive minus” ja jonka minä olen kirjassani (9), s. 43,
prevention ehkäisemisen aloittamisesta niin varhain kuin
mahdollista, pukenut muotoon “mieluiten syntyä pluslasit päässä!”

Ja edelleen:

“That website (www.kaisuviikari.com) pretty much sums up everything in one phrase.
Truly, the greatest hurdle to getting humanity off its addiction to the
minus lens is going to the universal knowledge of prevention. And
prevention, in terms of myopia, is described, as you often put forth,
measures put in place BEFORE the first minus lens.
The problem is that it isn´t usually the grown people who get their
first minus lens, it is young children whose parents have no idea of
the implications of their choices.”

Pärssisen sanoman epämääräisyyttä säestävät ilmaisut
- Toistaiseksi tuntemattomasta syystä
- ilmeinen yhteys
- on oletettu
- on kuitenkin vaikeaa selittää
- on ilmeistä
- tulokset viittaavat kuitenkin siihen

Ja mikä briljantti kirjoituksen loppupäätelmä “ainoana käytännöllisenä
menetelmänä likinäköisyyden ehkäisyssä ulkoilu ja liikunta” – missä
henkilö väkisinkin tulee katsoneeksi kauemmaksi – ellei peräti
äärettömyyteen (= akkommodaatiokrampin tehokkain laukaisutapa)!

On syytä kysyä, luetaanko Suomi oikeusvaltioihin kuuluvaksi?

Omalla kohdallani olen jo 02 03 1973 lähtien (9) luopunut sitä edes
kyseenalaistamasta, mutta kun nyt lukee Lääkärilehden
periaatteiden selostusta lehden “keskusteluista”, niin lehden
lupauksetkin – asiallisia kritiikkejä karsiessaan – tuntuvat peräti
valheellisilta.

Kaisu Viikari
LKT, silmät.erik.lääk.

Kirjallisuutta
1.  Pärssinen O.Pilaako lukeminen silmät? Suom Lääkäril 2009; 64:495-8.
2.  Tervo T, Laatikainen L.Likitaittoisuuden esto kanoilla ja ihmisillä. Duodecim 2003;119:2475-
3.  Viikari K. Tetralogia. Turku, 1972.
4.  Viikari K.  Panacea. Turku, 1978.
5.  Rehm D. http://www.preventmyopia.org
6.  Schmid K. Myopia Manual, 2002, 2003, 2004, 2006, 2007, 2008. http://www.myopia-manual.de/
7. www.kaisuviikari.com
8.  http://avalonfalling.wordpress.com/2009/02/07/the-secret-of-myopia-near-sightedness/_
9.  Viikari K.  jotta totuus ei unohtuisi. Turku, 2004, 2006.

5)

Aihe:     Tiedustelu
Lähettäjä:     Kaisu Viikari
Vastaanottaja:     asiaa hoitava taho Suomen Lääkärilehdessä

On kulunut viikko vastineeni lähettämisestä.
En ole saanut minkäänlaista vastausta; koska se on odotettavissa?

Kaisu Viikari

6)

Aihe:     VS: [Fwd: Tiedustelu]
Lähettäjä:     asiaa hoitava taho Suomen Lääkärilehdessä
Vastaanottaja:     Kaisu Viikari

Hyvä professori Kaisu Viikari,

Välitin viestinne viime viikolla vastaavalle päätoimittajalle Hannu
Ollikaiselle, mutta valitettavasti asian käsittely on viivästynyt muista
kiireellisistä syistä. Asiaan palataan mahdollisimman pian.

Ystävällisin terveisin

N.N.

7)

Aihe:     VS: Tiedustelu
Lähettäjä:     asiaa hoitava taho Suomen Lääkärilehdessä
Vastaanottaja:     Kaisu Viikari

Hyvä professori Kaisu Viikari,

Lääkärilehden toimitus on nyt käsitellyt lähettämänne vastineen.
Pahoittelen, että jouduitte odottamaan vastaustamme.

Tieteellisen artikkelin viittaukset ovat kirjoittajan ja artikkelin
arvioineiden asiantuntijoiden päätettävissä! Jos joukosta jää
arviointiprosessista ja toimitustyöskentelystä huolimatta uupumaan jokin
tärkeä ja tuore viite, jolla on vahva tieteellinen todistusvoima, kannattaa
asiasta kirjoittaa tiivis keskustelupuheenvuoro. Usein silloin on kysymys
satunnaistetusta tutkimuksesta tai meta-analyysistä.

Vastineoikeutta tieteelliseen (!) artikkeliin ei liity eivätkä esittämänne
viitteet valitettavasti mielestämme täydennä katsausta edellä mainitun
mukaisesti.  Jos asiassa kuitenkin ilmenee jotain uutta, käsittelemme asian
mielellämme uudelleen.

Ystävällisin terveisin

N.N.

8)

SUOMEN  LÄÄKÄRILEHDEN  SOKEA  USKO TIETEEN  EREHTYMÄTTÖMYYTEEN

Olen yleensä oikein onnellinen coincidenssien, yhteensattumien, lapsi.

Tänä aamunakin, kun vuoteessa, (pienelle korruptio-lehtiölleni!)
skitsailin tätä tekstiä, sattui tulemaan aika mielenkiintoinen,
elokuva-ohjaaja Jaana Vuoksenmaan haastattelu filmistään “Toinen jalka
haudasta”. Siinä hän hyvin inteligentisti  analysoi, miten tietoisuus
kuolemasta ja elämän päättymisestä saa meidät ymmärtämään, mitä on
p a k k o   tehdä.

Olin jo jonkin aikaa, pienessä päässäni tehnyt tätä kysymystä selväksi,
että minun on tämä asia (myopian preventio ja akkommodaatiorasitus),
vielä kerran, saatettava maailman tietoisuuten – kukaan ei sitä
puolestani tee.
Eikä siihen kukaan muu pystykään, koska vain minä olen tuon työn tehnyt
ja selvittänyt.

Minä ymmärrän, että kollegoitteni on vaikea uskoa todeksi, että yksi
rivi-n a i n e n, Kaisu Viikari, olisi tämänluokkaisen, merkittävän
asian takana, mutta se ei silti oikeuta fanaattiseen tukahduttamiseen.

Muistan aina, kun tämä asia miehelleni (kirurgille) selvisi, hän sanoi,
että ei olisi konsanaan voinut kuvitella, että Suomen, ja koko maailman,
oftalmologian tilanne on näin ala-arvoinen.

Vaikka on leegio potilaita, ja muita asiaa seuranneita, jotka asian
ymmärtävät ja ovat tulokset nähneet, heistä ei ole niitä joka suhteesa
toteuttamaan. Korvaamaton menetys asialle oli kollegani Aune Adelin
poismeno, sillä hän niin täydellisesti omaksui, ja omalta osaltaan
rikastutti kokemuksiamme.

On uskomatonta, miten Lääkäriseura Duodecim ja Lääkärilehti ovat
pystyneet tukahduttamaan jälkikasvun mahdollisuudet; media on siinä
sivussa – muutamia suurenmoisia positiivisia poikkeuksia lukuunottamatta
(= viikkolehti Anna ja Turun Sanomat) – ollut lähinnä “rakkina” mukana.

On kohtalokasta, miten tässä maailman ahdingon tilassa, silmien
rasituksen keventämisen tarjoamaa, käden ulottuvilla olevaa
voimien lisää, ei ole päästy hyväksi käyttämään.

Tämä fanaattisen törkeä Lääkärilehden, ilmitullut myopian estämisen
vastustaminen, kertonee raha- mafian edessä tutisemisesta, Suomessakin.
Myopia merkitsee, lisääntyvästi, tiheästi toistuvia, helppoja silmälääkärissä tai optikolla käyntejä vaativaa vitsausta, kannattavaa silmälasikauppaa, runsaasti piilolaseja, näölle riskialttiita, ja usein uusimista vaativia, terveitten silmien pilkkomisia ja muita silmäkirurgisia toimenpiteitä, jotka pyörittävät huikeata rahamyllyä – lääkäreitten, ihmisiä suojaamaan tarkoitettujen opintojen, rikoksellista, väärinkäyttöä.

Suuri rikos-tragedia, jonka rattaissa ihmispolo om vain pieni
hyödynnettävä nappula.

Härskisti estetään tosiasioitten pääseminen laajempaan julkisuuteen,
edes keskusteluun, lääkärikunnalle.
Asia on liian tulenarka päästettäväksi julkisuuteen, kaikkien
laiminlyöntien jäljiltä.

Itse en tule enää kauan olemaan asiaa edesauttamassa, mutta onneksi on
avunsaaneita, älykkäitä nuoria ja kaiken ikäisiä, jotka innostavina
esimerkkeinä katsovat velvollisuudekseen pitää asiaa esillä,
puhumattakaan ulkomailla heränneestä tietoisuudesta.

Hyperooppien, kaukotaitteisten, suunnaton oireilu plus-dioptrioitten
puutteessa on suurelle yleisölle vaikeammin ilmituleva vitsaus,
koska suuri osa tästä vajeesta on latenttia, piilevää, mutta aika tulee
kyllä siinäkin auttamaan.
Panacea-kirjani alaotsikko (suomeksi “Akkommodaatiorasituksen” kliininen
merkitys), nimen tehokkaasta ja tyhjentävästä muodosta huolimatta, ei ole
kyennyt tarpeeksi kliinikoita herättelemään, mutta kirja ja asia, ei
tule ajan saatossakaan menettämään ajankohtaisuuttaan.

Mutta, yksin myopiakin, suurena sokeuden aiheuttajana, on suuren luokan
- hoidettavissa – oleva katastrofi:

- Englannissa 1966  8.8% sokeusrekisterissä
- Englannissa 1972  18.2%:ssa 50 – 59 vuotiailla sokeilla (vain diabeetikkojen reinopatiassa enemmän)
- Myooppien maculadegeneraatio on seitsemänneksi suurin sokeuden syy Euroopan ja USA:n vanhusten sokeudessa, mutta Taiwanissa jo johtava.

Myopiataustaiset silmäsairaudet ovat moninaisia, avokulma-glaukooman kaksinkertaisuus muihin verrattuna, ei niistä vähäisimpiä (Schmid: Myopia Manual).

Tiedemaailma rypee surutta edelleen 1700-luvun vaihteen Galilein kokemassa maailmassa, miltä ajalta periytyy nykyisin jollakin tutkimusalalla tapahtuneesta suuresta mullistuksesta käytettävä laatusana “kopernikaaninen” (Nikolaus Kopernikus – Wikipedia).

Miten nätisti olisi mennyt asia, jos potilaitteni, täysin aiheellinen
kommentti Pärssisen Katsausartikkelin referaateista puuttuvasta
kirjoituksesta, (jossa juuri kumottiin, hänen, niin suunnattoman haitallisesti  myopian preventiikkaan vaikuttava perinnöllisyysuskomuksensa), olisi välittömästi julkaistu  Lääkärilehden Keskustelupalstalla!

Lääkärilehden toimituksen päätös “vastineeni” (Oliko tuo nyt sitten niin
virheellinen otsikko) hylkäämisestä on riemastuttava, vertaansa vailla
oleva esimerkki miten “joukossa tyhmyys tiivistyi”.

Tämä on jatkoa sille, mitä kirjassani “jotta totuus ei unohtuisi”,
sivulla 61 kirjoitan, ja mistä olen voinut ammentaa voimia, miten minä
“sadistisesti triumfeeraan, kun mustaa valkoisella todistavat koko
maailmalle suurta tyhmyyttään”, sokaistuina fiksuina pitämisestä ja
sellaisiksi itseään luulevina.

Jos  olisivat vaivautuneet lukemaan kirjani, jota heille monessa
muodossa on tarjottu, olisivat ehkä voineet välttyä tältä “blaskilta”!

Valitan, etten voi sääliä Päivi Hietasta ja antaa armon käydä oikeuden
edellä. Olen tarjonnut hänelle riittävän monta tilaisuutta “päästä asian
päälle”.

Tämä tragedia hakee vertaa, maailmankin mittapuussa.
Tämä olisi, rikoksena ihmiskuntaa vastaan, tuomioistuimen asia, esim.
EU:n, mutta mistä löytyisi se asiantuntemus juristien keskuudessa, kun ei
täälläkään, asiaa niin läheltä seuraamaan päässeiltä lääkäreiltä
sitä löydy; älyä puhtaasti medisiinisen asian tajuamiseen.
Tervejärkiseltä Suomen kansalta kylläkin.

Pärssinen ei ole ainoa, jonka elämäntyö potilaitten hyötymiseksi, myopia
tutkimuksista, on valunut hiekkaan. Hän on yksi tuhansien, ja jälleen
tuhansien joukossa.

Ja siinä ei lohduta edes se, “että vaikeinta on ymmärtää, ettei ymmärrä!”

Kaisu Viikari

Tags: lääkärilehti, myopia, panacea, vastine