Sisältö:
Bobby Mathornen arvostelu kirjasta The Struggle (= englannin kielinen tiivistelmä kirjasta jotta totuus ei unohtuisi) 2011
Review of Tetralogia by Aune Adel, 1974
Suomen Kuvalehti magazine article 'Onko pluslaseista apua', 25th of April, 1974
Turun Sanomat article 'Jokainen tarvitsee laseja jonakin aikana elämässään' , June 13th 1973
Osia kirjeenvaihdostani kollega Aune Adelin kanssa
Käytyään nettisivustollani potilas, Herra NN, (laboratorio insinööri) kirjoitti minulle äskettäin (tammik. 2009)
THE STRUGGLE - Never To Be Forgottten
Bobby Mathernen arvostelu - käännös Liisa Honkasaari FM
HUOM englannin kielinen koko arvostelu sivuilta: http://www.doyletics.com/arj/whyrvw.shtml
Miksi?
Mitä tapahtuu kun ihmiset perustelevat . . ja miksi
Kirjoittaja
Charles Tilly
(lyhennelmä)
Julkaisija Princeton Univ Press/NJ in 2006
Bobby Mathernen kirja-arvostelu ©2011
Miksi ihmiset perustelevat sanojaan ja tekojaan? Haluaisit kai tietää? Miksi? No siksi. Hyvä on. No siksi on yleinen vastaus kysymykseen miksi. Vastaamme niin, kun emme halua vastata emmekä perustella kieltoa. Charles Tilly tarjoaa neljä eri vastausluokkaa ihmisille, jotka haluavat perustella. Nämä vastaukset muodostavat tämän kiinnostavan ja hyödyllisen kirjasen aiheen ja sisällön.
Miksi tämän kirjan vuoksi kannattaa vaivautua? Minulla on neljä syytä, joiden vuoksi haluan jakaa sen lukijoiden kanssa. Ensinnäkin minulla on tapana lukea kirjoja, joiden aihepiirinä on tietoisuuden kehittyminen. Tämän kirjan nimikin jo kertoo kirjoittajan pohtineen, miten ihmiset perustelevat tekemisiään tai heille sattuvia tapahtumia. Omaksumani tavan vuoksi minun oli ostettava tämä kirja ja luettava se.
Toisekseen, antakaahan kun kerron teille tarinan. Olen juuri saanut kirjan, jonka kirjoittaja, innovatiivinen suomalaislääkäri, kohtasi vaikeuksia ammattitovereidensa keskuudessa. Hän kirjoittaa vaikeuksistaan kirjassa nimeltä jotta totuus ei unohtuisi. Autoin häntä saamaan kirjansa englanninkielisen version, jonka syntyperäinen suomalainen kääntäjä oli kääntänyt suomesta, selvemmälle ja arkipäiväisemmälle englannin kielelle. Editointiprosessin aikana luin hänen kirjansa useita kertoja ja perehdyin hänen yhteentörmäyksiinsä auktoriteettien kanssa, jotka kieltäytyivät julkaisemasta hänen lääketieteellisiä artikkelejaan lehdissään. Kirjan sisältämien kirjeiden kautta sain tietoa syistä, joiden vuoksi eri julkaisujen toimittajat eivät julkaisseet hänen töitään.
Kolmanneksi olen freelancetoimittaja, eikä kukaan rajoita sitä, mitä voin lukea ja arvostella. Koska tapani on arvostella kaikkea mitä luen, omien sääntöjeni mukaan tämä kirja oli sopivaa luettavaa. Se olikin hienoa, sillä minä halusin lukea sen.
Neljänneksi, nyt kun minulla oli kerrottavana tarina siitä, miksi halusin lukea kirjan, minulla oli lukemisen tapa, johon kirja soveltui, ja koska olin luokitellut kirjan sopivaksi luettavaksi omien sääntöjeni mukaan, ainoa tekninen yksityiskohta, josta minun piti huolehtia, oli tilata kirja Labyrinth Book Catalog –palvelusta ja odotella sen saapumista.
Miksi sitten esitän näin seikkaperäisen kuvauksen kirjan ostamisesta ja lukemisesta? Koska yllä antamani neljä syytä vastaavat niitä neljää perusteluluokkaa, joita Tilly kuvaa kirjassaan ja joilla me vastaamme kysymykseen miksi: 1) tavat, 2) tarinat, 3) säännöt ja 4) tekniset kuvaukset. Luonnollisestikaan kaikki miksi-kysymykset eivät edellytä tukeutumista kaikkiin neljään luokkaan, mutta mikä tahansa kysymys vaatii ainakin kahta vastaustyyppiä. Jopa lyhytsanaista vastausta No siksi voi voidaan pitää tapana sitä viljelevän henkilön kohdalla.
Kirjassaan jotta totuus ei unohtuisi Kaisu Viikari, lääkäri ja silmätautiopin tohtori, kertoo yrityksistään julkaista Suomen silmälääkäriyhdistyksen kokouksessa pitämänsä esitelmän referaatin yhdistyksen lehdessä. Hänen työnsä, jota hän kuvaa tarinoiden ja yksityiskohtaisten teknisten selostusten kautta, hylättiin seuraavasta syystä: “Se erosi vallitsevista käsityksistä.” Tässä tapauksessa tieteellisen julkaisun toimittaja turvautuu tapoihin ja sääntöihin, sen sijaan että olisi yksinkertaisesti antanut Viikarin tarinoissa ja teknisissä kuvauksissa esittämien syy-seuraussuhteiden puhua puolestaan. Tätä kirjaa lukiessani toisin sanoen tajusin, miten vastakkaiset voimat ryhmittyivät asemiinsa: kumpikin puoli valitsi kaksi neljästä Charles Tillin kirjassaan esittämästä neljästä luokasta.
Lisäksi osapuolten välillä vallitsi juuri sellainen neuvottelusuhde, jota Tilly kuvaa (seuraavassa kappaleessa).
Oman kirjoittajanurani aikana olen tehnyt yhteistyötä kolmen innovaattorin kanssa, Joseph W. Newmanin, Doyle P. Hendersonin ja tohtori Kaisu Viikarin. Olen eri vaiheissa toiminut neuvonantajan, kääntäjän, tulkin, tietokirjailijan ja asioihin perehtyneen harrastelijan roolissa näiden omien alojensa asiantuntijoiden kanssa työskennellessäni. Heistä jokainen tarjoaa maailmalle panacean, jonkin ongelman yleispätevän ratkaisun. Newman on keksinyt lupaavan menetelmän tuottaa rajoittamattomia määriä energiaa muuntamalla kupariatomeja suoraan energiaksi. Hendersonin kosmologinen keksintö tarjoaa meille maailman, joka on vapaa pelosta, vihasta, huolesta ja kaikista ruumiillisista tiloista, joiden vallassa ihminen on ennen kognitiivisen muistin täyttä kehitystä viiden vuoden iässä. Viikari on omistanut elämänsä silmätautien tutkimukselle ja kärsivien potilaiden hoitamiselle, ja hän tarjoaa meille vapautta silmälasien mukanaan tuomasta likinäköisyydestä ja sen aiheuttamista lukuisista muista sairauksista, kuten verkkokalvon rappeuma ja irtoaminen, kaihit ja migreeni.
Tapojen ja sääntöjen ylläpitäjät ovat estäneet kaikkia kolmea innovaattoria pääsemästä eteenpäin. Newmanin hämmästyttävälle keksinnölle ei myönnetty patenttia, vaikka se sai kaikkien sitä tutkineiden asiantuntijoiden täysimittaisen tuen ja vaikka Newman oli laatinut erinomaisen teknisen kuvauksen sen toiminnan syy- ja seuraussuhteista. Henderson avasi Los Angelesissa vastaanottonsa huumeklinikan naapuriin. Hän otti vastaan huumeklinikan toivottomat tapaukset ja paransi heidät. Hänen menetelmänsä muutti alkoholistit kohtuukäyttäjiksi ja lesbot biseksuaaleiksi. Tämä kuohutti niitä, joiden mielestä kyseessä oli tapojen ja sääntöjen rikkomus, joten Hendersonia uhkasi syyte luvattomasta lääkkeiden määräämisestä, ja hänen vastaanottonsa suljettiin. Tämän jälkeen alkoholistit saivat vapaasti pysyä alkoholisteina. Kaisu Viikarin innovatiivinen tapa määrätä pluslasit uhkaavan likinäköisyyden ehkäisemiksi esti itseään ruokkivan kehityksen, jossa jatkuvasti vahvemmat miinuslasit saavat aikaan pseudomyopiaa. Kollegat tyrmäsivät hänen esitelmänsä vain siksi, että hän käytti sanaa pseudomyopia, joka ei tuolloin sisältynyt näkemisen ammattilaisten sääntöihin, eikä mahdollisesti sisälly vielä nykyäänkään. Kukin näistä oman alansa innovaattoreista koki saman kohtalon: koska heidän työnsä ei vaikuttanut noudattavan tapoja ja sääntöjä, heidän työnsä vaiennettiin aivan samoin kuin tohtori Ignaz Semmelweisin innovatiivinen työ antiseptiikan alalla: sairaalan johtaja paheksui Sammelweisin työtä ja toimitti hänet viimein mielisairaalaan. Samaan aikaan tuhannet naiset kuolivat synnytykseen, kun lääkärit vielä jonkin aikaa jatkoivat käytäntöään saapua ruumiita käsiteltyään hoitamaan synnytyksiä pesemättä välillä käsiään, vaikka Semmelweis oli jo todistanut, että näin voitiin pelastaa ihmishenkiä! Semmelweis tunnetaan antiseptiikan isänä, mutta lääketieteen ammattilaisten varjopuolta harvoin mainitaan hänen yhteydessään. Toisin kuin Semmelweisin, Barbara McClintockin innovaatio tunnustettiin ja hänen elämäntyönsä pääsi arvoonsa vielä hänen elinaikanaan. Newmanin, Hendersonin ja Viikarin tapauksessa lopullinen tuomio on vielä julistamatta, mutta aina kun luutuneita paradigmoja esiintyy millä tahansa alalla, pitää aina ajatella tulevaisuutta. Gregor Mendelin uraauurtava työ sileiden ja ryppyisten herneiden parissa unohdettiin yli kolmeksikymmeneksi vuodeksi, kunnes William Bateson ymmärsi sen arvon ja antoi alalle sen nykyisen nimen, genetiikka.
Edessämme on tutkimusmatka elämään. Mihin olet matkalla? Mitkä säännöt ja tavat sitovat sinua ilman, että olet niistä edes tietoinen? Oletko kuin kala, jolle sammakko sanoi: “Sinä olet aina veden alla.” Kala vastusti väitettä jyrkästi ja sanoi: “Minkä ihmeen veden? Kai minä itse tietäisin, jos olisin vedessä.” Tämä kuvaa sivistyneen, sääntöjen ja tapojen sitoman ihmiskunnan tilannetta. Me elämme niiden vallassa jatkuvasti ja enimmäkseen emme tunnusta niiden olemassaoloa. Kun joku rohkenee ehdottaa jotain, mikä ei sovi sääntöihin, katsomme häntä epäuskoisena, karkotamme hänet, yritämme parhaamme mukaan olla välittämättä hänestä ja hankkiudumme hänestä eroon. Saatamme jopa nauraa hänelle, pilkata hänen työtään, ja mainita syyksi säännöt ja tavat, joita katsomme hänen rikkovan. Innovaatiot ovat kuitenkin aina osoittautuneet vahvemmiksi kuin tavat ja säännöt, ja ajan pitkään ne pääsevät voitolle epäilijöistä, vastustajista ja halventajista. Tämän tuloksena syntyvän uuden vallan alla ihmiset unohtavat nauttivansa juuri niistä eduista, joita kerran pitivät mahdottomina.
Review of Tetralogia by Ophthalmologist Aune Adel:
Translated from Suomen Lääkärilehti (Finn Med J)6/74, Tetralogia -nakemys oftalmologiasta - Lataa suomenkielinen pdf
Tetralogy -A view on ophthalmology
This book is intended to ophthalmologists, the author herself beig an ophthalmologist. It should, however, inerest specialists in other fields since an enterily new approach to ophthalmolgy is
presented. This study breaks the traditional narrow boundaries of ophthalmolgy penetrating into the most central fields of medicine as a whole.
This book is not a doctrinal! work based on theoretical speculation nor is it a product of an unusual imaginative power. On the contrary, it is the anatomy of the work at a private practice during a period of years. The rerults of this work, however, did not fully satisfy the practitioner. Instead they seemed continously to leave the door open to crticism leading to the search for new ways and methods. The ideas of the book, it seems to me, started with an intense questioning. Why does this particular patient show this kind of a refrative error, ananisometropia, a heterophoria, an increased intraocular tension etc. When the answer finally emerged the symptomatic treatment was resolutely given up. Thus"the exact correction" of a refractive error, the operative measure, the hastily written prescription for lowering the tension were abandoned. With the etiological factor found, the recognized academic measures no longer proved rational. Logical thinking combined with longterm clinical observation led to new methods and to therapy in conditions which, until now, have been considered beyond treatment.
The central theme of "Tetralogy" is the refraction of the eye, its determination, variations and ist effect on the organism as a whole. Contrary to the textbooks, which divide refractive errors into three groups, the author believes that there is only one refractive error, hyperopia, together with its various grades. Thus myopia and astigmatism are distortions, artefacts, due to the corrective mechanisms of the eye, the accommodation performed by the ciliary muscle with its autonomous innervation. Under continuous strain and a presumamble overexitability the result may end not only in pseudo-myopia and pseudo-astigmatism but at same time in overactivation, a possible sensitization of the entire autonomous nervous system. This is manifested in clinical symptoms as headaches, migraine, epilepic attacks, attacks of pseudo-angina pectoris, intestinal spasms, to mention only a few. Ocular symptoms include accommodative spasm, often combined with pseudo-myopia and pseudo-astigmatism, anisometropia, nystagmus, conjunctival irritations, photophobia, even detachments and degenerative conditions of the retina. Treatment is always solved once the etitology is found. Thus refractive error should not necessarily be corrected by prescribing lenses giving the best visual acuity at distance but by correcting the latent hyperopia as thoroughly as possible. Seemingly paradoxically, plus lenses are prescribed for pseudo-myopia the idea being, of course, relaxation of the accommodative spasm. The hazards of minus lenses are clearly brought out in the clinical material of the book.
Further the book shows clearly that applying optics as such into a living organism, the eye, may have a clearly damaging effect. of the refractive error at the moment of an examination is a relatively simple procedure by present methods. Thus correction of a refractive error according to the retinoscopy or refractometer findings and prescription of lenses giving the best visual aquity at five to six meters is easily performed. In practice this has led to certain schematism and nonchalans. Prescrpition of lenses come easily (touring ophthalmolgists prescriptions by opticians). On the other hand, a procedure that consists in a nearly mechanical mesuring, may easily become tedious. Many ophthalmologists therefore consider refraction the least interesting part of their field. It has even become a negation, it may be omitted entirely or left in the hands of the least experinced practitioner or of an optician. The results may be disastrous.
Adoption of the ideas ov Tetrlogy may not come easily. For an ophthalmologist it means a change of attituide and abandoning hypothesis already crystallized to axioms. But once adopted they offer the possibility of really helping the patient. They not only give significans to determination of refraction so often considered trivial but at the same time open up new dimensions invisible to both the retinoscope and the ophthalmoscope -a fact for which an ophtalmologist cannot be but grateful. The author has not by customary scientific methods attempted to prove her achievements. Every practising ophthalmologist, however, will be able to find the observations true provided he has the desire to "see wood for trees". Tetralogy, in my opinion, is more than a more scientific work. It breaths the joy of a basic perception having its full applicability in practice. This joy the author wants to share with her colleagues. What importance Tetralogy will have on medicine as a whole can so far only be envisaged.
Aune Adel Ophthalmologist
Articles:
Suomen Kuvalehti 25th of April, 1974
Kun toimittaja Vieno Räty Turun Sanomista keväällä 1973 haastatteli minua Tetralogiasta, hän kertoi, erttä hänellä sitä lukiessa koko ajan oli mielessä Lokki Joonatan, ja olen koonnut tähän muutamia ajatuksia, jotka ovat tuttuja ponnistuksista omien ajatusteni läpiviemisessä.
Useimmat lokit eivät viitsi opetella lennosta muuta kuin sen alkeet.
Minä en välitä, vaikka olisinkin pelkkää luuta ja höyhentä.
Tämä tällainen tuntuu kovin tarkoituksettomalta.
Joonatan tunsi elävänsä.
Kun ne kuulevat asiasta, Joonatan ajatteli, minun käänteentekevästä saavutuksestani, ne ovat villeinä ilosta. Kuinka paljon enmmän elämässä nyt onkaan sisältöä! Meidän ei tarvitse enää yksitoikkoisesti lentää raahustaa - elämässä on tarkoitusta.
--ilmeisesti lauma oli ollut jo jonkin aikaa koossa.
Haluan vain jakaa toisten kanssa sen, mitä olen saanut selville,..
- Lokki Joonatan Livingston, asetu seisomaan häpeäpiiriin lookkitovereittesi nähtäväksi! sanoi lauman vanhin.
Joonatanista tuntui kuin sitä olisi lyöty halolla päähän--- Entä käänteentekevä saavutus ? Ne eivät ymmärrä. Neovat väärässä. väärässä!
...häikäilemättömän edesvastuuttomuuden vuoksi...lokkisuvun arvojen ja perinteiden loukkaamisen tähden.
- Veljeyden siteet ovat katkenneet.....sekä kääntyivät selin Joonataniin-
Eikä sen ainoana suruna ollut yksinäisyys, vaan se, että muut lokit kieltäytyivät uskomasta niitä odottavan lennon ihanuutta, että ne kieltäytyivät avaamasta silmiään ja näkemästä.
.
Se, mitä Joonatan kerran oli toivonut laumalle, koitui nyt vain sen omaksi hyväksi: se oppi lentämään.Eikä se murehtinut hintaa, joka sen oli ollut siitä maksettava.
...sen elämästä tuli todella pitkä ja upea.
Linnut lensivät ...Joonatanin vieressä.........Erinomaista! Keitä te olette?
- Me olemme sinun laumaasi, Joonatan. Sinun veljiäsi
Minä...minä nautin vauhdista, sanoi Joonatan hämillään mutta ylpeänä siitä, että lokkivanhin oli huomannut asian
Joonatan oli alituisesti jokaisen oppilaansa rinnalla näyttämässä, kehottamassa, vaatimassa, auttamassa.
...mutta lauma kyyhötti surkeana maankamaralla.
.....kun ensimmäinen ylitti rajaviivan ja pyysi, että saisi oppia lentämään. - Auta minua, se sanoi...
Joonatan puhui hyvin yksinkrtaisia asioita... ...kaikki, mikä on tuon vapauden tiellä, on heitettävä syrjään,...
- Ainoa muuttumaton laki on se, joka johtaa vapauteen,...
...että ne ovat alkaneet ymmärtää,.... ja ryhtyneet harjoittelemaan.
Joontan huokasi. Tämän joutuu maksamaan väärinymmärretyksi tulemisesta,
...kuka tahansa olisi voinut oppia sen, jos olisi halunnut perehtyä siihen.
Vihaa ja häijyyttä ei tietenkään voi rakastaa.
Osia kirjeenvaihdostani kollega Aune Adelin kanssa:
Helsingissä 26.11.1973
Kaisu,
Olen kovasti pohdiskellut kirjaasi ja ihmetellyt, miten oivalluksesi osuivat kohdalleen. Vihdoinkin tuntuu kuin oman oftalmologisen problematiikan palapelin osat alkaisivat osua kohdalleen. Tulin juuri Meltolasta (parantola, missä hän kävi konsultoimassa) oikein hyvällä mielellä, koska tuntui kuin tosiaan refraktiolla olisin saanut tuloksia ainakin itseäni tyydyttäen. Hämmästyin tosiaan, kun ahdaskulma-glaukoomasuspektin paineet olivat pudonneet kymmenkunta mmHg lisättyäni molempiin laseihin puuttuvat +1.50 ja samalla päästyäni tasalaseihin. Arvaat, että alan nyt purkaa muita pilocarpinin alaisia glaukoomia. Tosiaan on merkillistä, ettei kukaan aikaisemmin ole keksinyt pilon haittaa … Odotan uteliaana, mihin päädyn muutamissa kiusallisissa silmissä …
Mutta on surkeaa, että kollegat eivät tahdo millään luopua piintyneistä uskomuksistaan. Myönnän, että itsekin olen epäillyt ja ollut tyytyväinen retinoskopiaani, vaikka usein olen nähnyt, että vuoden kuluttua sylinteri saattaa olla päinvastainen tai pudonnut pois. Tyytyväinen on kuitenkin väärä sana. Päinvastoin aivan, kuten sanoit, tulokset eivät tyydyttäneet, vaikka refraktiot olivat mielestäni jokseenkin oikeat, koska vielä uskoin retinoskopiaani. Tiedät kyllä, että kirjasi on saanut monet itsevarmat kollegat suorastaan ärtymyksen valtaan. He tietävät olevansa oikeassa. Aika kyllä osoittaa, että Kaisu päihitti meidät kaikki ja vieläpä ylivoimaisesti.
Muuten mitä omaan "myopiaani" tulee, olen luullut olevani ykkösen viisuksineni normaali likinäköinen. Vasta viime vuosina (50 - 53-vuotiaana) olen huomannut iltaisin silmiäni kirvelevän enkä ole iltaisin jaksanut lukea. Tulen väsyneeksi ja kirja putoaa pois ennen kuin olen päässyt kunnolla alkuun. Eilen sunnuntaina käytin täällä kotona +2 laseja koko ajan (tosin soittamisesta oli pakko luopua, koska sormijärjestysnumerot eivät näkyneet). Joka tapauksessa tänään olen ollut aivan virkeä, vaikka aina ennen Meltolasta lähtiessäni puolimatkassa silmät tahtoivat painua kiinni ja olen nukahtamaisillani; vielä nyt illallakin olen virkeä ja tavanomainen väsymykseni, josta olen kärsinyt koko ikäni (ja jota olen pitänytkin patologisena), on poissa. Kun vain ei tarvitsisi pitää miinuksiani työssä, olisin vielä paremmassa kunnossa. En ole vielä saanut Executivejani.
Muuten nyt olen ollut vahvistamatta yhdenkään potilaan miinuslaseja. Tiputtamalla lopuksi Cyclogyliä olen saanut näytetyksi. että vanhat lasit ovat ainakin yhtä hyvän visuksen antajia kuin ne vähän vahvemmat, joita he luulivat tarvitsevansa. "Cygloplegian" jälkeen olen hämmästyksekseni huomannut kaikilla tähän saakka tutkimillani, että täyden tiputuksen jälkeen he vaivatta lukevat omilla laseillaan tekstiä vastaten ykkösen visusta, 30-40 cm:n etäisyydellä. Toisin sanoen kaikilla on akkommodaatiospasmi, joka ei laukea kuin sen verran, että visus kauas on omilla laseilla jokseenkin sama kuin vähän vahvemmilla. Mielestäni tämä todistaa, että kyseessä on paseudomyopia.
........
2.12. Eilen firman pikkujoulussa jouduin erään kirurgin … kanssa puheisiin ja tulin maininneeksi Tetralogian ideoista. Hän oli jo kuullut kirjastasi ja toivoi saavansa sen luettavakseen … Hän osoitti enemmän ymmärtämystä kuin monet silmäkollegat (ja kertoi kuulleensa erään fysiatrin kertoneen, kuinka miinuslasien käyttäjät saatuaan vahvemmat lasit olisivat tulleet hoitoon päänsäryn takia). Minuakin on aina ärsyttänyt, että likinäköiset valittavat päänsärkyä. Heidänhän piti kaiken järjen mukaan olla vapaat päänsärystä ja siis virhe päätelmä: päänsärkynne ei voi johtua silmistä - oli valmis.)
Niin Kaisu, paljosta saamme olla sinulle kiitollisia. Olet todella saanut aikaan enemmän kuin koko oftalmologiamme tähän saakka. Tästä on hyvä jatkaa
Tulisin joskus mielelläni tutkittavaksesi. En haluaisi viedä paljon aikaasi, mutta luulisin, että olisi hyvä saada pohjatutkimus ( näen toisella silmällä "nokihiukkasia", niin että aloin epäillä lasiaisablaatiota - sehän olisi mahdollista).
Sydämellisin terveisin
Aune
***
Jouluksi 1973
Kaisu,
Kiitos että pneumoniastasi huolimatta jaksoit kirjoittaa. Törmäsin Hetaan viime lauantaina Stockmannilla ja hän todella ihmetteli, että silloin jaksoit tulla ja istua pitkän illan. Olen yhtä vakuutuunut kuin itsekin siitä, että terveyttäsi uhmaten olet Tetralogian kirjoittanut. Ihailen ja ihmettelen työtäsi, jolla on arvaamaton merkitys, ei ainoastaan meille oftalmologeille - en oikein kehtaa itseäni kunnioittaa sillä nimellä, niin paljon haittaa olen tietämättömyydelläni aikaansaanut - vaan ennen kaikkea kärsivälle ihmiskunnalle (tämä ilman vähintäkään pateettisuutta).
Vihdoin viimein idean tajuttuani olen havainnut, että kaikki potilaani ovat todellakin saman teeman variaatioita. Oikein sydäntäni kouristaa, kun tutkimustuoliin istahtaa 15 – 16-vuotias tyttö, joka 9-vuotiaasta on saanut miinuksia ad 5.50 ja jolla silmänpohjassa on jo auttamatta vaaleita venymisläiskiä ja mikä pahinta, on niin fiksoitunut laseihinsa, ettei tahdo luopua niistä edes cykloplegian odottamisajaksi. Toivon vain hartaasti, että saisin pitää hänet niin kauan, että muutkin kollegat ovat asiasta perillä. On niin hauska tehdä työtä, kun tietää, mitä tekee ja että voi saada tuloksia ja voi olla varma niistä. Olit tietenkin oikeassa, että Maadin (tytär) oli jo korkea aika saada pluslasit (10 v). Hänellä toinen silmä oli jo ehtinyt kiristyä +0.5:een, toinen otti vielä +1.50- Saman tien tutkin pari muuta tyttöä hänen luokaltaan ja kaikilla on nyt aluksi +1.50 o.a. Näillä molemmilla on usein ollut päänsärkyä. Olisi pitänyt jo aikoja sitten huomata syy. He lukevat tavallaan kaksinkertaisen määrän, kaikki aineet sekä ranskaksi että suomeksi, kirjoittavat paljon ja tekevät paljon koulutehtäviä. Maadi on innostunut koulusta ja huvikseen tekee matematiikan tehtäviä pitkälle yli annetun määrän.
Arvaat, että olen paljon jutellut kollegojen kanssa, mutta en voi sanoa edistyneeni. Vaikea on näköjään nähdä metsää puilta. Muuten ajattelin kertoa sinulle, että viimeiselle kandiryhmälle opetusta antaessani sain jopa aikaan kiinnostusta. Eräs kandi alkoi varovasti kysellä, että mitenkähän niitä sylintereitä on syytä määrätä. Sanoin, että voitte yhtä hyvin unohtaa sylinterit kokonaan ja kerroin, miksi. Voisinpa sanoa, että siitä alkoi yllättävän vilkas keskustelu ja he kysyivät, että esitänkö nyt jotain aivan uutta oppia. Sanoin tietenkin, että tämä on jo julkaistu, ja luulenpa, että he menivät kirjastoon Tetralogiaa lukemaan. Mitä tämä hienosti järjestetty opetuskin on? Pientä detaljitietoa ilman mitään sisältöä ja suuntaviivoja. Kunnioittavasti he kuuntelevat esim. Ahdin (prof. Tarkkanen) selkeätä ja niin kirjaviisasta esitystä, että varmasti ovat vakuuttuneita, että oftalmologia on jotain valtavan hienoa ja käsittämätöntä. Nyt on vain niin surkeaa katsella, miten paljon pahaa järjettömät lasireseptit aikaan saavat. USA:ssa sanovatkin optometristit - tiedät kai sen alemman kastin - että suurin syy silmä- ja päänsärkyihin ovat oftalmologit. Ajattelen vain koululaisten massa tutkimuksia - visus kauas ja retinoskopia cycloplegiassa ja lasimääräys samassa hengenvedossa. Eilen minullakin oli eräs tekn. kouluun lukeva nuorukainen, joka tuli hakemaan Helsingistä lukulaseja. Lehtisen putiikista tuli heikot miinuslasit prismoineen, seuraava kollega sanoi, että mitään laseja hän ei tarvitse ( K........o muuten!), joten ei hänellekään vielä ole perustieto valjennut) ja sitten lopulta minulta pluslasit. Mutta rahaa oli jo kulunut satoja markkoja. Täytyy sanoa, että potilaat ovat fiksumpia kuin korkeasti oppineet lääkärit.
Itselläni on nyt Executivet : yläosa -1.75 ja alaosa +1 niin korkealla, että suoraan eteen katsoessani voin heti panna plussaa päälle, jos on ollut pakko katsoa miinuksen kautta. Olen omaksi hämmästyksekseni tosiaan päässyt jo näin lyhyessä ajassa melkein yhden dioptrian vähemmälle. Nyt siis mikroskopoin ja oftalmoskopoin plussan avulla ja työ on valtavasti helpottunut. Mutta niin kuin sanoit, omista tapauksistani olin jo hyvää vauhtia kehittymässä kärsimystapaukseksi. Selvittämätön sydänkouristus, omituiset ajoittaiset suolistokrampit, (siitä sappileikkauskin silloin) ja nyt tänä syksynä unettomuus sekä aina vaivaava ahdistuksen tunne ja väsymys. Se, etten alkanut käyttää psykofarmakoita johtui oireita helpottavien lääkkeitten kammostani.
On ehkä liian aikaista sanoa, että nyt olen terve, jos vaaditaan seuranta-aikaa, mutta itse olen vakuuttunut täydestä parantumisestani ja mikä helpotus, kun tietää, mistä oireet johtuvat. Olet oikeassa, että varmasti psykiatriset ja monet selittämättömät tapaukset selviäisivät refraktiolla. Olen niin kiitollinen omasta selviämistäni, etten koskaan voi sitä sanoin kuvata. Niin ja migreeni Duodecimista luin taas jostakin uudesta lääkkeestä (?) jolla on saatu jotain tuloksia muka. Itselläni oli vielä pari vuotta sitten aivan tyypillinen vaikea kohtaus oltuani katsomassa jäähallissa Carmen - esitystä. Olin lievästi huonovointinen kotiin tullesani, mutta aamulla aikaisin heräsin valtavaan päänsärkyyn ja aloin oksentaa. Olisi jo pitänyt huomata, että syynä oli oculovagaalinen refleksi, jota ehkä vielä provosoi se, että istuin korkealla katon rajassa ja jouduin ponnistelemaan nähdäkseni jotain ylipitkältä etäisyydeltä lavan näyttäessa luonnottoman pieneltä.
Ehdottaisin, että kirjoittaisit näistä reflektoorisista oireista. Siittä hyötyisivät arvaamattoman monet potilaat ja lääkärit. Pari päivää sitten kahvihuoneessa eräs nuori, urheileva kollega mainitsi jotain vaikeasta pylorusspasmin tapaisesta kohtauksestaan ja tuntui kovasti ihmettelevän, koska se oli tullut kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kysyin heti, olivatko hänen lasinsa miinusta. Kyllä olivat. Sanoin, että siinä ehkä onkin syy. Hänkin oli selvästi kiinnostunut, mutta ihmetteli, kun kehotin häntä jättämään lasit kokonaan pois ainakin silloin, kun ei ole välttämätöntä. Mutta kun lasit tuntuvat niin miellyttäviltä, oli vastaus. Siinäpä se pointti onkin. Me onnettomat pseudot emme edes tiedä, miten kiristämme itseämme ja autonomista hermostoamme äärimmilleen. Jokainen sana Tetralogiassa on niin oikeaan osuva, että nyt sitä todella lukiessani vain ihmettelen. Mikä havaintojen tarkkuus ja osuvuus, miten oikeat päätelmät ja vihdoin terapia, josta emme tienneet mitään emmekä osuneet oikeaankaan ehkä muuten kuin vahingossa. Näin vain tuntuu. Onhan tosiaan selvien tautien osuus sekä meidän, mutta myös sisätautien alueella sittenkin häviävän pieni. Mutta me vain hoidamme idiopaattisia ablaatioitamme ja verenpaineitamme sitten, kun vahinko jo on tapahtunut, julkaisemme täysin turhia tieteellisiä tutkimuksiamme emmekä edes huomaa, että oikeastaan saamme hyvin vähän aikaan. Karuselli pyörii ja me sen mukana.
Varmaan väsytän sinua, mutta sydämen kyllyydestä suu puhuu, ja kun toistaiseksi en saa täällä mitään vastakaikua on hyvä purkautua. Voit olla varma, että tulen tekemään voitavani asian hyväksi. Se on minulle suuri ilo ja kunnia sanottuna ilman mitään tarkoitusta heittäytyä juhlalliseksi.
Nyt on sinun itsesi päästävä kuntoon ja jospa voisin, määräisin sinut vuoden lomalle ja jos voisin ja pystyisin, ilomielin hoitaisin potilaasi sinä aikana.
… Hyvää joulua! Kiitos että lupasit vielä tutkia minut paikan päällä. Jos joskus ensi vuoden alkupuolella olet voimissasi tulisin opintomatkalle Turkuun. Nyt kun olen jo melko tarkkaan perillä … suuntaviivoista, luulisin ettei oppi menisi hukkaan.
So long. Aune
***
20.01.1974 Aune Adel kirjoittaa mm.:
....ja kuten olen jo sanonut, pidän Tetralogiaa arvokkaimpana otlamologisena työnä, mitä koskaan olen lukenut
(Muuten tämä "ylifiksu" kollega kertoi jossain yhteydessä, että Englannissa sanotaan, että Duke-Elder ei tiedä refraktiosta mitään!)
Tapasin myös - (edellä mainitun kirurgin) - äsken (hän on jo ehtinyt lähettää toisenkin päänsärkypotilaan tässä välillä) ja hän sanoi, että hän täysin ymmärtää nyt, millaisessa hirveässä parasympaattisessa ärsytystilassa asp (akkommodaatiospasmi) potilaat ovat
Oftalmologit vain eivät tajua mitään.
Paljon kiitoksia ohjeista ja pistämättömästä kommentista "mitä sameammin näet, sen nopeammin paranet”. Paremmin ei voi asiaa ilmaista.
***
12.04.1974 Aune Adel kirjoittaa mm. :
Vilkaisin äsken klinikalla suosittua Newellín kirjoittamaa oppikirjaa "Ophthalmology, Principles and Concepts". Olin aivan ällistynyt, sillä refraktiosta ei ollut edes omaa lukua. Vain visuksen tutkiminen oli lyhyesti selvitetty. Oftalmologit eivät tajua hylänneensä kaikkein oleellisimman!
Tarkistin asian uudelleen: paksun kirjan lopusta löytyi pieni "chapter", nimenä ei ollut refraktio vaan "Optical Defects of the Eye - siis juuri se, minkä meikäläiset haluavat nähdä refraktiossa - ei taaskaan kliinisiä oireita eikä akkommodaation osuutta.
Edelleen 21 04 1976
...olipa kokemus, kun toissapäivänä katsoin TV:ssä suoraa Bolshoi-teatterissa filmattua balettiesitystä ja kokeilin parin sekunnin verran pientä teatterikiikariani. Samalla kun näin pienimmätkin yksityiskohdat, kouraisi sydänalassani niin, että sanoin siitä heti Normanille. Hän sanoikin heti, että pane lasit päällesi ja ne olivatkin vierelläni.
Käytyään nettisivustollani potilas, Herra NN, (laboratorio insinööri) kirjoitti minulle äskettäin (tammik. 2009) tervehdyksessään mm.:
En varmaan kirjoittaisikaan tässä ilman teitä. En koskaan unohda bussimatkaa, kun tulin vastaanotoltanne (kotiin, parinkymmenen km:n päähän). Tulin vastaanotollenne lasein -2 Sf, -3 Cyl ja kuvittelin, etten näe rekisterinumeroita,. minullahan on niin paha hajataitteisuus. Enhän nähnyt koko kilpeä aluksi. Melkoisen kutinan jälkeen sitkeä kramppi laukesi ja luin ihmeekseni numerot. Tohtori ei ollut aivan tyytyväinen, kun sekotin numeron 3 numeroon 8. Olin ileisesti kiinostava ja ennakkoluuloton potilas, koska minua istutettiin tuolissa 2,5 tuntia. Rinnukseni olivat aivan märät silmistä vuotaneesta vedestä. Tohtori pyysi katsomaan silmilläni olevia laseja, joilla olin saavuttanut visus 1. Niissä oli +2 linssit.
Kotimatkalle en pannut vanhoja laseja nokalleni, ymmärsin ongelmani. Ihmeekseni luin edessä istuvan sanomalehteä - ilman laseja. Muutaman päivän minulla oli ihmeellisen rento olo ja nautittava olo. Mutta sitten kramppi hiljalleen lisääntyi. Tulin kuitenkin uusilla laseilla tyydyttävästi toimeen. Bussissa kulkevat tutut sanoivat, että olen muuttunut rennon näköiseksi, en näytä enää kireältä.
Tämä tapahtui noin 28 vuotta sitten, mutta tapahtumat ovat jääneet mieleen ikuisina mielikuvina. Nyt olen 72 ja tunnen itseni terveeksi ja aktiiviseksi. Otsalla on vielä pienet arvet muistona kolmesta urasta. Mikä onkaan todellinen hyperopiani arvo?
Edelleen hän kertoo:
Oma optikkoni, kun sanoin - näistä laseista tulee selkä kipeäksi, naureskeli, että vaikuttavatko silmälasit selkään
Ei mennyt perille.
